Sporttikorneri

Torstaina sain postista vihdoin odottamani ”rakennustarvikkeet”. Nyt tuo raudan piiskaaminen pääsee siis toden teolla alkuun. Tähän mennessä käytin palautumisjuoman sijasta kuvassa olevaa Gainomaxin korviketta, Protein Revivalia sekä palautussauruksia. Ei niissäkään mitään vikaa ole, pitkän päälle tulee vaan aika hinnakkaaksi, paitsi nuo saurukset:) Tilasin lähinnä perussetin, eli perusheraproteiinia ja tuota Carbo Blastia malton (eli hiilihydraattien) korvikkeeksi. Mukaan eksyi myös purnukka kreatiinia. Eiköhän noilla pitäisi pärjätä kesään asti. Hyvä että jaksoin tonkia lisäravinteet netistä, koska paikalliset kaupat eivät moisia myy, kuten Suomessa, ja urheiluliikkeissä ei ole tarjolla kuin Premium-merkkejä, jolloin hintaa tulee reilusti yli 50 taalaa/kilo. Nyt ostettu satsi maksoi proteiinin osalta vajaa 28 taalaa, eli about 20 eukkia/kilo ja Carbo Blastin hinta oli sokerin luokkaa. Eli samaa suuntaa Suomen hintojen kanssa.

Tosin kaikkihan tietävät että nuo lisäravinteet ovat lähinnä höpöhöpöjuttuja, tai jos ne todellakin toimivat, niin sitten ne ovat rinnastettavissa steroideihin ja muihin pajavesojen hömpötyksiin. Tosimieshän kasvattaa lihakset pelkästään läskisoosilla ja muulla terveellisellä kotiruualla, kuten hernekeitolla. Muutenkin tuo salilla pumppailuhan on aika turhaa touhua, sehän on lähinnä rinnastettavissa BMW:n omistamiseen: molemmat ovat pienipilisten miesten touhuja joilla yritetään kompensoida mitätöntä egoa tai muuten vaan surkeaa elämää! Koska kaikkihan kuitenkin tietävät sen, että oikeat lihakset saadaan pelkästään tosimiesten töillä, kuten tukkisavotalla, vuorotöillä paperitehtaassa tai muuten vaan hengittämällä hyvää ilmaa! Ja salilla vietetyn ajankin voisi kuluttaa paremmin, kuten pelaamalla Warcraftia/Doomia/taskubilistä tai sponsoroimalla Koffia lähiöpubissa.

Eivätkä tytötkään tykkää jos oma karju näyttää enemmän Vin Dieselilta kuin Orlando Bloomilta. Kyllähän se nyt riittää mainiosti että kultamussukka pitää jatkuvasti puuhelmiä (jopa nukkuessaan, kuin myös suihkussa) ja pelaa tarvittaessa sählyä. Mahtuu paremmin pillifarkutkin jalkaan, kun ei tarvitse huolehtia että omaisi jotain niin kamalaa kuin reisilihakset, jotka tietysti pitäisi hankkia vulgääristi hikoilemalla jollakin paikallisella verstaalla, jossa ei pahimmassa mahdollisessa tapauksessa saa pitää edes edellä mainittuja puuhelmiä. Ja minkälainen tyttö nyt viitsii edes katsella, jos poikaystävän leveä selkä peittää toisinaan aamuauringon, tai jos hanipuppelin olkavarustus alkaa hämmentävästi saada jalkapallomaisia muotoja. Puhumattakaan siitä, että hihansuusta katselisi tuulenpieksemän pajunvitsan sijaan massiivinen olkavarsi, joka sekin alkaa päivä päivältä muistuttaa enemmän reisilihasta. S**tana, sehän olisi jo liikaa. Aivan liikaa. Mutta kyllä semmoinen sählynpelaajan luusta ja nahasta koostuva vatsapakki olisi jo jotain. Kuin myös ne iki-ihanat ruikulakädet, joilla se naapurin Late kieputtaa sitä mailaa päivästä toiseen. Hyvänä puolena Laten kehtaa esitellä myös vanhemmille, se kun ei kuuna päivänä koskisi mihinkään lisäravinteisiin tai muihin anabolisiin valmisteisiin, sille kun riittää viikolla mäyräkoira ja viikonloppuna ryssistä tuotu pullo pirtua. Laten ei tarvitse myöskään ottaa käsipainoja mukaan, jos lähdetään viikonlopuksi sukulaisten mökille, puhumattakaan siitä, että Late vetäisi keskimäärin 13.7 kiloa lihaa viikossa. Ehei, Latelle riittää pari roiskeläppää ja satunnainen kebab silloin tällöin, joilla sählynpelaajan unelmakroppa pysyy yllä.

Pikkuhiljaa tuohon UTS:n Fitness Centeriinkin alkaa tottua, vaikka joka kerta esille tulee aina uusia neitipuolia. Salille ei saa tuoda magnesiumia, koska se voi sotkea paikat ja muiden kuin hc-treenaajien ei ole hyvä hengitellä magnesiumin täyteistä ilmaa. Just! No pajahan ei tietysti hihnoja tarjoa, joten pakkohan se oli omat ostaa, vai miten muuten sitä maastavetoa onnistuu tekemään pikkuauton painoisilla malmeilla. Itse kun en kuitenkaan ompelijaksi ole syntynyt, niin noilla hihnoilla meinaa lähinnä hirttää itsensä. Salilla pari päivää sitten joku semikuikelo, (semmonen meikää vähän isompi, mihin nyt kuitenkin yltää 86.9 % väestöstä) tuli pyytämään varmistamaan. Kaveri oli sitä ennen tehnyt lähes kaikkia pikkulihaksia, ja nyt oli penkin vuoro. Saapuessani paikalle huomasin hänen lastanneen penkkiin jotain 95 ja 105 kilon väliltä, mikä oli hänen kokoluokalleen ihan kunnioitettava suoritus. Tosin malmit oli kuormattu loogisesti mahdollisimman pienillä painoilla, jolloin tanko oli aivan täynnä pikkukiekkoja. ”Teen 3, sitten voit auttaa 4:n ja 5:n toiston.” ”Ok”. Ruikula laskee ensimmäisen toiston 1/3 matkasta, ja alkaa punnertaa sitä kuolemaa tehden ylös. Toisessa toistossa tanko laskee reilun vaaksan, jonka jälkeen avitan sen ylös, ja kolmannen osatoiston nostan käytännössä itse ylös. Rimpula nousee tyytyväisenä penkistä ja heittää ylävitoset. ”Tough man, very tough!”. Mietin hetken miten palauttaisin kukkakepin maan pinnalle. Tyydyn kuitenkin vain kysymään että eikö kannattaisi laskea tanko rinnalle asti, vai haluaako hän tarkoituksella vain kolmanneksen kokoiset lihakset? Kaveri selitti että muut sarjat teki normaalisti, tämä oli ainoa sarja jossa mentiin osatoistoilla. Roger, palaan omiin asemiini. Kuitenkin kun myöhemmin katson samaan suuntaan, niin siellähän sama kynäniska punnertaa vaaksan toistoja 60 kilolla. Myöhemmin selvisi vielä että yllä mainittu heinäkeppi kuuluu salin henkilökuntaan, ja samalla sekunnilla meikän respecti koko lafkaa kohtaan laski kuin IT-alan osakkeet 2000-luvun alkupuolella. Ei prkl! Muutenkin, osa porukasta treenaa farkuissa, ja samallahan se työmies tietysti kurkistelee sieltä koko treenin ajan. Puhumattakaan siitä että jotkut kulkevat salilla kuin suomalaiset turistit etelässä, eli paikallisen karhun lippis päässä ja jum****ta vyölaukku munissa!!! Motivoivista treenikavereista ei ole ainakaan runsauden pulaa. Salilla on about 20 kuntopyörää, kourallinen soutulaitteita sekä useampi crosstraineri/stepperi, mutta silti vain yhdet 25 kg:n kiekot, ja 50 kg:n limpuista ei tietoakaan. Mukava alkaa lastata prässiä, 300 kiloon on aika matka 15 kilon lätyillä. Pitää pyytää varmaan joku läski istumaan kelkkaan, niin selviää helpommalla.

Yhtenä päivänä tuli eräissä kekkereissä puheeksi kokoluokkaa isompien jääkaappipakastinten kanssa, että miksei heitä näy Fitness Centerissä. Karjut läjäyttivätkin suoraan että eivät he viitsi moisten vinkuheinien kanssa treenata, vaan mieluummin siirtelevät romuja kotisalillaan, jossa sisäänpääsyvaatimuksena on 120 kilon omamassa ja vähintään keskikokoista Fiatia vastaava maastavetotulos. Tosin heti seuraavassa lauseessa kävi ilmi että ko. teurastamolla jokainen herkules piikittää itseään tai muuten vaan peruuttaa rekkalastillisen anabolisia hanuriinsa harva se aamu, joten ehkä parempi että itse heiluttelen ruoskiani vielä ainakin jonkin aikaa tuolla pumpuliukkojen seurassa:)

Salille on eksynyt myös aromipesää vastaava saunabelt, tai joku muu samanoloinen, turhaakin turhempi vatsapalikoiden ”tehokehittäjä” ostoskanavan sivuilta. Ja yllätys, kaikki kutospakkia epätoivoisesti jahtaavat wannaberantaleijonat tietty hinkkaavaat sillä päivästä toiseen tuhoon tuomittuja 50–100 toiston ultrapitkiä sarjoja, hamuten sitä sählynpelaajamaista luurankovatsaa. Kenellekään ei näytä juolahtavan mieleenkään, että ehkä niitä vatsalihaksia kannattaisi treenata samoin kuin muitakin lihaksia, vai koska viimeksi olet nähnyt jonkun tekevän penkissä 100:n toiston sarjoja? Aivan, ehkä kannattaisi kokeilla lisäpainoja ja toistoalueen rajoittamista sinne 5-10 toiston tuntumaan, niin ehkä ne historian kirjoista ihmisen anatomian kohdalta kadonneet vatsalihakset saattaisivat tulla esiin jopa juhannukseksi 2011, olettaen että pakin paikalla ei ole inuiittimaista rasvakerrosta. Kyllähän se Suomen ilmasto kylmä on, mutta ei niin kylmä että sixpäkin paikalla oleva oluttynnyri olisi mitenkään perusteltavissa. Ja täällä vielä vähemmän, kun talvellakin on varjossa enemmän asteita kuin Suomessa kesällä!

Löytyypä sieltä pajalta kuitenkin jotain mielekästäkin, kuten ohessa oleva laite takaolakkeiden kasvattamiseen. Ja kun laitteeseen istuu toisinpäin, niin sillä pieksee myös pec-deckin mennen tullen. Erilaisia selkävekottimiakin löytyy roppakaupalla, mikä on sinänsä hyvä asia, vaikka periaatteessa leuanvetotanko ja yksi vapaa tanko maastavetoa sekä kulmasoutua varten riittää kasvattamaan ladonovimaisia mittoja saavan selän, nimenomaan edellä mainitussa järjestyksessä. Noilla hilavitkutinlaitteilla voidaan sitten viimeistellä jo piestyt selkäfileet. Harmi vaan että lähes jokainen puolipäivätreenari ymmärtää asian juuri toisinpäin: Treeni aloitetaan taljapumppailulla, jonka jälkeen tehdään hauiskääntöä muistuttavaa yhden käden kulmasoutua
ja seuraavaksi vuorossa on joku mahdollisimman hieno laite jossa liikerata on maksimissaan 6 cm ja hikeä tuskin aineellistuu ohimoille. Treenin lopuksi seurataan vielä kauhunsekaisin tuntein kun Rutger, tuo salaperäinen saksalainen vaihto-oppilas, kiskoo villiintynyttä norsua muistuttaen maasta 350 kiloa neljä kertaa, karjuen kuin pistetty sika. Itsehän moisiin kauheuksiin nuhapumput eivät ryhdy, siinä rytäkässähän saattaa vielä tulla jopa hiki! Mutta samalla mietitään, että ovatko muut kaverit vetäneet salaa nappeja, vai voiko massiivisen selän muka todella rakentaa pelkästään leukoja vetämällä, ja satunnaisesti sunnuntaisin aamureippailuksi maastavetoa tekemällä.

Itse jouduin jo matkani alussa katsomaan peiliin, ja tekemään tuskaisen realitycheckin. Kotipuolessa elin ja hengitin urheilijamaista elämää 24/7, tällä kuitenkin tarkoittaen juuri yleistä urheilijamaista elämää, eikä niinkään sitä punttisikamaista hauisten pullistelua peilin edessä aamusta iltaan (vaikka tein myös sitäkin;). Yritin parhaani mukaan vältellä väkijuomia ja katsoin mitä suuhuni pistin, löytäen itseni salilta tai muualta urheilemasta vähintään kerran päivässä. Edellä mainitut valitettavasti sulkevat baareissa riekkumisen ja grillillä sapeleiden kalistelun melko tehokkaasti pois, vaikka molemmat hyvin mielekästä puuhaa ovatkin. Tullessani Australiaan ajattelin keskittyä täällä urheilemiseen, ja suunnittelin että palatessani olisin 95-kiloinen salikarju, mutta jo muutama täällä vietetty viikko, ja alkaa uhkaavasti näyttää että palatessani olenkin 65-kiloinen lommoposkinen aavikkorotta. Well, what do you know. Täällä ruuvia on löysättävä melkoisesti, punttien jokapäiväisen kolistelun sijaan taidan treenata olkavarsiani tekemällä iltaisin baaritiskillä koukistajamaisia liikkeitä, jotka päättyvät tuonne suun tienoille.