maanantai 12. tammikuuta 2009

Viimeistä viedään

Jouluhan oli ovella Sydneyssä samaan aikaan kuin muuallakin, vaikka lumesta ja tonttulakeista ei ollut tietoakaan. Sattuneista syistä, jouluviikko muodosti myös tietynlaisen finaalin mun maailmanvalloitusmatkalle.



Yliopiston pikkujoulut staffille (sivistymättömille = henkilökunta) oli ja meni, tuli seuraava perjantai. Kappas, yliopiston fitness center järjesti vielä omat, hyvin exclusive-henkiset pikkujoulut ydinporukalleen. Ilmeisesti lukuisista salilla viettämistäni tunneista oli sittenkin jotain hyötyä –vaikkei sitä mun siimoista oo niinkään helppo päätellä - koska kutsu kolahti myös meikän postiluukkuun!


Jengi alotti keiton lappaamisen jo viimeisten potkunyrkkeilytuntien aikana (!), itse liityin seuraan Loftissa, jossa soppa oli viimeisen aukiolopäivän vuoksi jo muutenkin puoli-ilmaista. Sitten jos sattu tuntemaan baarin omistajan, niin kepsteristä tuli ilmas ta, ja periaatteessa, koska salin porukalla oli tuttu sponssikortti mukana, niin meidän (tai no ainakin mun) olis pitäny saada jo massia takasinpäin ihan siitä hyvästä et ruvettii ees juomaa sitä bisseä. Jostain syystä bonukset ei kuitenkaan kumuloitunu aivan noin, vaikka mun mielestä se olis ollu vähintään loogista.


Sunnuntaina oli kulttuurin vuoro. Suuntana oli Blue Mountains ja matkaseurana Courtney, yksi salin trainereista. Musta ja Sportneysta oli tullu tän jälkimmäisen lukukauden aikana tosi hyviä ystäviä, ja me treenattiin melko usein yhdessä. Jako meni niin, että mä opetin Sporttista treenaamaan, ja se ”yritti” opettaa mua venyttelemään sekä juomaan jotain s**tanan pahan makusta sellerimehua.


No, asiaan.Turistiviisaasti, siniset vuoret oli suhteellisen köyhä ilmestys,

varsinkin kun vertaa siihen, että paikalle joutui ajamaan kolme tuntia vaillinaisella ilmastoinnilla. Jos

siis meinaatte paikalle mennä, niin suunnatkaa suoraan Jenolan cavesille, eli tippukiviluolille asti. Tällöin tosin ajomatkakin (samoin kuin sen kanssa korreloiva v*tutuksen määrä) tuplaantuu, mutta saattepa ainakin jotain nähtävää.


Tiistaina oli kämppikseni Joen synttärit, joten niitten kunniaksi suunn

attiin koko porukalla, minnekkäs muuallekaan kuin viheriölle. Jos meikän viikatetta muistuttava swingi viimeksi niitti mainetta puimakoneen lailla, niin tällä kertaa muilla ei ollut sitä vähääkään sanomista. Tällä kertaa tein seitsemän hole-in onea 2.47 lyönnillä, sekä löin putterilla kakkosreiältä eaglen kolmanteentoista tiihin – liikkuvasta golfkärrystä.


Menestys olis voinu häikäistä silmiä, mutta onneks mun pokien trendikäs sienaväritys esti sen tehokkaasti. Toisin kävi synttärisankarille, jolle UV-säteily aiheutti läpinäkyvistä, semiautististen kiinalaislasten näpräilemistä 7 dioptrin kuperista linsseistä johtuen akuutin iirissyövän.



Ilta jatkui lisäyllätyksillä. Aika- sekä taalaresursseista johtuen stripparin palkkaaminen ei tullut kysymykseen, joten tarjosimme Joelle ikimuistoisen kokemuksen nipple twisterien

muodossa. Unohtamatta toki makeeta tiimipaitaa.


Myöhemmin oli vuorossa World poker tourin Sydneyn osakilpailun finaalipöytä. Alusta asti oli selvää, että tuona iltana ei napeilla pelattaisi.

Lähes koko Sydney pysähtyi seuraamaan pelimerkkien valumista hikisistä käsistä toisiin. Paineet olivat valtaisat, samoin kuin chippitornit. Peli oli aggressiivista

alusta lähtien, ja isot kädet kolistelivat lähes joka jaossa!

Samoin kuin kuin jalkapallossa –jossa isot miehet juoksevat pallon perässä ja 90 minuutin jälkeen Saksa voittaa – oli tuona jännityksen täyteisenä iltanakin vain ajan kysymys siitä, kuinka kauan paistit pitäisivät keramiikkansa. Ratkaisuksi muodostui lopulta käsi, jossa

ketun vaistot omaava (tai yltiörohkea) Unabomber callasi 3 tunnin miettimisen jälkeen jäätävästi ranskalaisen all-in bluffin vitosparilla! Kummisetä päätti maksaa samanbetsin ässähailla, vielä sen

jälkeen kun oli hukannut toisen apukorttinsa!!!

Flopilla pöytään kolmas vitonen,ja turnilla setistä tuli full boat! Bank of Finland

realisoi keramiikan lisäksi Eiffel-tornin omistusoikeudet, puolet Kiinan sosialistisesta tasavallasta sekä 4 öljylähdettä ja juuri syntyneen kamelinvasan Dubaista.


Varsinainen jouluaatto meni nostalgisissa merkeissä. Sydneyssä päätapahtumaa juhlitaan vasta 25:s päivä, joten ”aito” jouluaatto oli suht hiljainen, lähes

peruskeskiviikko. Kokoonnuttiin kuitenkin pienellä suomalaisvoittoisella porukalla syömään makaronilaatikkoa ja fiilistelemään joulun tunnelmaa. Ilta jatkui jouluhartaudella kirkossa,josta siirryimme luontevasti kasinolle.


Koska surin joulupukin poissaoloa, ei mua huvittanu pelata. Ali kuitenkin ehdotti split investment –strategiaa, ja sponssas puolet mun 80 taalan sisäänostosta. Pelasin tunnin, ja tuloksena oli 40 taalan profitti, joka luonnollisesti meni singaporelaisen kanssa kahtia.


Torstaita oli vasta varsinainen jouluaatto, ja sitä juhlin taas Fitness Centerin jengin kanssa Coogee beachillä.

Vekkuli tunne, kun joulun assosioi aina automaattisesti lumeen ja joulukuuseen, ja tällä kertaa alustana toimi tulenkuuma hiekkara

nta, tai tarkemmin ottaen sen vieressä oleva puisto. Syöpöttelimme koko aamupäivän fitness-herkuilla, kuten kana/äyriäissalaatilla tai lihaisilla kevätrullilla. Jälkkärin virkaa toimitti erilaiset patongit höystettynä parmesanilla tai gorgonzolalla, ja juhlajuoman vakanssia hoiti powerade.


Perjantaista eteenpäin oli turismin vuoro, kiersin frendien kanssa paikkoja joissa mun ois pitänyt käydä jo ajat sitten, eikä vasta

viimeisten päivien aikana. Ensin oli oli vuorossa lauttareissu Manly beachille Courtneyn ja kumppaneiden kanssa. Matkallatsekattiin myös Opera House ja Harbor Bridge.


Lauantaina Renar liittyi pitkästä aikaa iloisten velikultien seuraan, ja kaimaanienkaverin

hengessä päätettiin tehdä pienimuotoinen inspektioni paikallisen Wild Life parkin Aquarium-osioon. Eikä tarvi olla kummonen Eisteini arvatakseen, että ohessa oleva

kuvakavalkadi tuskin esittää mitään Saimaasta löytyviä

särkiä, jotka ikävä kyllä kattaa about 115 % Suomen

järvien lajidiversiteetistä, jos silloin tällöin hukkuvia lokinpoikasia tai ruorijuoppoja ei oteta lukuun.


Oli muuten aika apokalyptinen maisema, kun lopeteltiin tuota fisureissua. Ensin alkoi tuulla kuin venäläisissä elokuvissa, sen jälkeen taivas pimeni kuin somalin vintti luunelosen jälkeen ja viimeistään vieressä seisovien ihmisten montun avaamisesta kuuluvat loksahdukset sai mut siirtämään haukankatseeni taivaalle. WAU!! Pendolinon nopeudella liikkuva eeppinen pilvimassa keräs mun huomion siinä määrin, että normaalisti Sykes-Fairbainin terävyydellä toimiva älyni ei rekisteröinyt selkeitä enteitä alkavasta paskamyrskystä, joka hyvin pian peitti mut hellään syleilyynsä juuri entiseksi muuttuneen anopin lailla!



Sunnuntaina kokouspöytäkirjaan oli merkitty mun puoliviralliset läksiäiset Lunar Parkissa, taaskin Fitness Crewn toimesta. Varsinaisia läksiäisiksi naamioituja juomabakkanaaleja en halunnut enää järjestää, koska osa parhaista ystävistäni oli jo lähtenyt kotiin joulun viettoon, ja haikeat kemut eivät vaan tuntuisi samalta ilman heitä, joten en nähnyt ideassa varsinaista pointtia.


Ja ennen kuin kuin joku näsäviisas denso rupeaa huutelemaan polvihousuissaan,

niin joo, tajuun kyllä että dokaamiseen riittää TEILLÄPÄIN syyksi se, että tililtä löytyy EES RIPE KATETTA, jota joku tyhjäpää on teille erehdyksessä LAPUALAISEN SIJAAN MYÖNTÄNY!!!


Maanantai-aamuna alko olemaan homma viimenään pulkassa, oli aika jättää hyvästit elämälle, johon olin viimeisen 11 kuukauden aikana tottunu. Edellisiltana ja –yönä oli käyty jo suurin osa hyvästeistä läpi, mutta miellyttävä yllätys oli se, että osa kavereistani heräs vielä aikasin aamullakin toivottamaan hyvät jatkot. Vielä isompi yllätys

oli se, että pojat oli vuokrannu auton, ainoastaan sitä varten jotta voisivat heittää mut lentokentälle! Loistava päätös sitäkin loistavammalle reissulle, josta jäi päällimmäisenä käteen iso kasa elinikäisiä ystäviä!


By the way, tiedän että ootte kaikki huolesta soikeena siitä, miten täytätte tyhjiön, jonka blogin lopettaminen saa aikaan ”elämässänne”, mikäli sitä nyt voi SÄÄLISTÄ SIKSI KUTSUA! Mutta ei huolta, lasolipänikkää ei oo pakko hakea (ainakaan vielä) sieltä lähimmältä Shelliltä, koska uusimpien tietojen mukaan kaimaanienrakastelijan ensimmäinen tuotantokausi saa aivan oman päätösjaksonsa, joka ko. nollablogin hengen mukaisesti tulee todennäköisesti olemaan, jos ei nyt extrapitkä NIIN AINAKIN EXTRAKUSINEN!!!