Koulunpenkki kutsuu

Vihdoinhan se koulukin alkoi, suunnilleen 2 kuukautta suomalaisia jäljessä. Eli omat luentoni aloitin 28 päivä helmikuuta, eli reilu viikko sitten. Blogihan siis päivittyy suunnilleen viikon myöhässä, mikäli ette ole sitä tähän mennessä huomanneet. Kyseessä on kuitenkin ainoastaan kirjoitustekninen seikka, itselleni jää aikaa konstruktoida suoltamani materiaali lukijaystävälliseen muotoon, sen sijaan että joutuisin aina heti seuraava aamuna muodostamaan jonkun hämärän käsityksen edellisillan tinnerinhuuruisista seikkailuista.

Vaihto-opiskelijat joutuvat, tai itse asiassa saavat käydä käytännössä 3 tai 4 kurssia. 3 kurssia on minimivaatimus, jotta juutalainen viisumi pysyy voimassa, ja mikäli taas haluaa ottaa enemmän kuin 4 kurssia, niin joutuu pulittamaan yliopistolle lisää hilloa lukukausimaksujen muodossa! Siis ennenkuulumatonta! Mikäli joku tosissaan haluaisi siis päntätä lisää oppia päähänsä, niin hänen pitäisi siitä maksaa! Tietty loogisuushan tuossa kyllä piilee, mutta jos joku olematonta muuta elämää omaava opiskelija/nörtti/hikipinko vaikka haluaisi valmistua nopeammin, niin ei tuo sitä ainakaan helpota. Olisi hauska nähdä miten moinen toimisi Suomessa. Ei varmasti mitenkään. Jos opiskelijat joutuisivat tosissaan maksamaan siitä että he pääsevät luennoille nukkumaan, niin luulisin että se oma peti veisi voiton. Tosin opiskelun maksullisuus varmasti lisäisi halukkaiden motivaatiota, ja karsisi sitä mustalaisten joukkoa joka nyt leireilee yliopistolla ”mukaopiskelemassa”. Samalla saataisiin karsittua Suomen kirjaviisaiden paperijohtajien ylituotantoa, koska kuitenkin kolmannes yliopistoista vihdoin 10 vuoden ”rankan” opiskelun jälkeen valmistuneista päätyy ennemmin tai myöhemmin Siwan kassalle.

Itse päädyin kolmeen kurssiin, koska en halunnut viettää koko aikaani täällä nenä kirjassa kiinni. Tosin edellinen lause alkaa kuulostaa melko hulppealta vitsiltä, kun paljastuu että jokainen kurssini sisältää vain 3 h luentoja viikossa. Ja ne sijoittuvat vielä näppärästi akselille torstai-perjantai, mikä tarkoittaa sitä että itselläni on tuollainen kevyt viiden päivän viikonloppu/dokausputki/tinneriränni:) Tuuri kuitenkin tasoittuu pitkällä aikavälillä, ja jostainhan on aina luovuttava, joten joudun perjantaisin kärsimään 6 h luentoja, välillä 14-17 ja 18-21. Onneksi torstai on hieman inhimillisempi, ja sain iltaluentojen sijaan mahdutettua itseni aamuryhmään, joka tekee töitä klo 10-13. Luennot poikkeavat täällä Lappeesta melkoisesti. Merkitty 3h tarkoittaa kirjaimellisesti 180 minuuttia miinus 5 minuutin armeijantarkkuudella mitattava tauko, kun Lappeenrannassa merkitty 2h on itse asiassa vain 2x45 min -> 90 min. Loppujen lopuksi tuntimäärähän on siis sama, koska Lappeessa mennään yleensä kahden viikoittaisen tuplatunnin (2x45min) tahdilla, mikä tekee jopa lyhyellä matematiikalla viikottaiseksi loppusummaksi samat 180 minuuttia kuin täälläkin. Ensimmäisten luentojen perusteella ei nyt kuitenkaan hirveän syväluotaavaa analyysia pysty tekemään, toisin kuin esimerkiksi baarissa, jossa 2.3 promillea puhaltava mies pystyy arvioimaan vastaantulevan naisen noin 1.7 sekunnissa. Tästä syystä jatkan aiheesta varmasti myöhemmin, kun olen taistelukentältä saatua dataa tarpeeksi analysoinut.

Ensimmäisten luentojen perusteella voin kuitenkin sen verran valottaa, että täällä luennoitsijat ovat todella mielenkiintoisia, ja interaktiivisuus kuuntelijoiden ja puhujan välillä on todella olemassa, toisin kuin Lty:llä, joissa luennoitsijaa etäisesti muistuttavat nukkumatit pitävät 90 minuutin monologin. Lappeessa ei paljon kysymyksiä esitetä, ja silloin harvoin kun esitetään, niin luennoitsija myös itse vastaa niihin, koska harvemmin kukaan on hereillä kuitenkaan. Täälläkään ei onneksi vainota ketään juutalaisten lailla, vaan kysymys heitetään ilmaan, ja yllättäen, vastaajia löytyy aina useampia, ja keskustelu seuraa automaattisesti. Tosin rehellisyyden nimessä, kyllähän tuossa kolmessa tunnissa kyllästyy ihan pakosti, ennemmin tai myöhemmin. Hyvänä puolena kuitenkin se että koululle joutuu menemään vain kerran, ja se on sitten sillä hyvä. Kumpi nyt sitten on oppimisen kannalta parempi strategia, sen jokainen ratkaiskoon itse. Omat kurssini ovat Contemporary Issues in Management Consulting, Sales Management sekä Financial Management: Concepts & Applications. Opiskelijoita kursseilla on keskimäärin 50, paitsi konsultointikurssilla, jossa meitä on 12. Ko. kurssilla tietysti suurin osa on jo valmiita konsultteja, jotka ovat olleet työelämässä parhaimmillaan vuosikymmeniä. Luokasta löytyi tietysti pakollinen Dress Man –pukumies, muutama kauluspaitamies sekä extrana nelivitonen kalastajaliivimies, joka tosin omistaa oman yrityksen. En tiedä käyttävätkö muut samanlaista toimivaa nimityssysteemiä, mutta jos käyttävät, niin itse putoan varmaan akselille shortsipoika – paksuniska:) Itseni lisäksi paikalla oli vain pari muuta ”aitoa” opiskelijaa, ja paineet olivat tietysti sen mukaiset. Tosin päätin heti ensijärkytyksen jälkeen että meikäläinen kyllä näyttää vanhuksille että mistä suomalainen nuoriso on tehty! Se mitä kokemuksessa hävitään, korvataan motivaatiolla, ja tietty suomalaisella sisulla. Pe***le! Tänne ei tultu ketään kumartelemaan!

Luentoja on siis 12 viikkoa, jonka jälkeen seuraa tentti, joka on siis mahdollista suorittaa vain kerran. Jos on tottunut suomalaiseen, lottonakin tunnettuun strategiaan, niin viimeistään tässä vaiheessa kannattaa alkaa miettiä vaihtoehtoista suunnitelmaa. Muuten seuraa yksinkertainen, hanurin myymistä kulmakioskilla muistuttava toimenpide, koska jos tentin reputtaa, niin koko kurssi on maksettava uudestaan, mikäli sen haluaa suorittaa.

Jokaiseen kurssin läpäisemiseen vaaditaan kolme erilaista harjoitustyötä, tenttien sisältyessä edellä mainittuihin. Financial Management sisältää ryhmätyön, välikokeen sekä lopputentin, konsultointikurssin sisältäessä kaksi yksityistä esseetä sekä yhden ryhmätyön, ja Sales Management puolestaan koostuu lopputentistä, esseestä sekä ryhmätyöstä. Ei siis mitään Kiinan muurin sortamista tai muuta yhtä mahdotonta. Plagiarismi on aihe, josta täällä muistutetaan joka käänteessä. Eli sama suomeksi, toisten töiden tai luonnosten kopiointi sekä esittäminen omana työnään on kiellettyä ankarien rangaistusten uhalla. Eli joudun siis poisoppimaan Lappeenrannasta tutun, kaikkien strategioiden selkärangan, copy & pasten ahkeran käytön. Täällä iso veli valvoo jopa sillä asteella, että yliopistolla on oma stasimainen salapoliisiohjelma, joka vertaa opiskelijan työtä jo olemassa oleviin tuotoksiin, sekä lähes kaikkiin internetin tietokannoista löytyviin artikkeleihin. Tämä siis mitä ilmeisimmin tarkoittaa sitä, että joudun tekemään oikeasti töitä. Ja itse kun elin tähän asti siinä uskossa että opiskeleminen on vain toinen nimitys etanolipitoisten seosten jatkuvalle nauttimiselle.

Luonnollisesti post-graduate opiskelijat, niin kovia tyyppejä kuin ovatkin, nauttivat yliopiston suojeluksesta, ja kampuksella on meille spesifisti varattuja tiloja, ja ymmärrettävästi, jokaisesta kerroksesta löytyy luokkien yhteydestä suomalaista kiltahuonetta vastaava lounge. Viittä samaa kirjainta sekä jääkaappia lukuun ottamatta muuta yhteistä paikoilta ei sitten löydykään, koska suomessa ko. tila on anteliaat 25 neliötä, kun taas täällä reilut 120 neliötä, ja niin kuin sanottu edellä, joka kerroksessa. Kahvitarjoilu lisukkeineen on luonnollisesti ilmaista, ja mukavat sohvat ja useampi ATK-pääte täydentävät tyyliin soveltuvaa designia.

Koska ketään ei koulujutut kuitenkaan pahemmin kiinnosta, niin päätetään tämänkertaiset jorinat hieman jännittävimmissä merkeissä. Nimittäin seuraavaa kasinovierailuamme odotimme huimat 2 päivää, ja tällä kertaa olin valmiina huitelemaan rouva Fortunaa ympäri korvien, mikäli hän ei suostuisi yhteistyöhön. Heti kolmannessa jaossa käteeni aineellistuikin mitättömältä näyttävä Q-6 pataa, ja vaikka viime kerran roskakäsien pelaamisesta olisi pitänyt ottaa oppia, sanoi kuudes aistini muuta, ja koska sisään pääsi limppaamalla, niin olin mukana. Floppi pyörähti nätisti K-8-4, kaikki pataa. Täysosuma! Tällä hetkellä käteni oli siis toiseksi paras kaikista mahdollisista, ainoastaan pataässä tuettuna toisella padalla voisi viedä potin minulta. 6 pelaajaa oli mukana, ja itse toimin ensimmäisenä, joten päätin ansoittaa, ja sökötin. Vierestä reissu kuuteen taalaan, ja pöydän päästä Batistinimies lyö kahteenkymppiin. Maksan edelleen ansoittaen, ja vierestä korottanut maksaa myös, muiden kipatessa. Turn on ruutu-9, sökötän taas, ja kun Batistinimies lyö 30 dollaria pöytään, niin itse syöksen kaiken keramiikan päälle, all-in, reilut 60 taalaa. Välitön maksu Batistinilta. Keuhkoni painuivat kasaan. S**tana, olin varma että kaveri paljastaa ässävärin. River on merkityksetön blanko, ja pukumies lyö tyytyväisenä pöytään jätkäkorkean värin. Hah, hymy haihtui kuin kusi Saharaan, kun väläytin akkakorkean värini esiin, ja korjasin reilut 180 taalaa pöydältä. Vaikka kansanuskon mukaan pitäisi lopettaa kun on voitolla, niin en usko että muut pelikaverit arvostaisivat hit & runiani, jos poistuisin jo kolmannen jaon jälkeen pöydästä. Muutenkin, uskomus on itse asiassa väärä, silloin kun pelaa voitollista peliä, niin pitää lyödä vain lisää pökköä pesään.

Seuraava puolituntinen oli aika kuivaa kautta, vaikka onnistuin kippaamaan flopilla saamani 2 paria 30 taalan reissun jälkeen, kun pöydän päästä tuli re-raise 130 taalaa. Kolmen suora pöydässä pelotti sen verran, että ei tarvinnut kauaa kippiä harkita, varsinkin kun vierestä tuli maksu, ja suorahan siellä olisi ollut odottamassa. Stackini alkoi taas uhkaavasti huveta, kunnes katseeni kohtasi cowboyt, eli nätin kurkoparin. Viisi limppaajaa, ja koska heistä en pidä, korotin 16 dollariin (8xbig blind), haluten korkeintaan kaksi maksajaa. Kaikki maksavat perässä! Mitä ihmettä! Millä käsillä he oikein pelaavat? Tässä vaiheessa ei taaskaan naurattanut, koska pelkäsin flopissa aineellistuvaa ässää tai onnenkantamoista, koska pelaajia oli mukana niin paljon. Floppi oli kuitenkin täydellinen, K-Q-6, ilman värinvetoja. Käteni oli siis sillä hetkellä paras mahdollinen. Olin taas ensimmäinen puheissa, joten luonnollisesti kaivoin taas kuoppaa, ja sökötin. Jakajan paikalta tuli onneksi 25 taalan reissu, ja tässä vaiheessa potin koosta johtuen päätin reissata, ansoittamisen sijaan. Korotin kuitenkin vain 50 taalaa, haluten maksua, mutta kaikki kippaavat, ja kahmin reilun 100 taalan potin itselleni. Muutaman jaon jälkeen kotiutin mukavat 242 dollaria, mikä käänsi tilini selkeästi voitolliseksi.