Kill Bill vol 2

Niin kuin jotkut sisäpiiriin kuuluvat voivat otsikosta jo päätellä, on tämänkertaisilla tarinoilla jotain tekemistä muutaman vuoden takaisten 21.v synttärikarkeloitteni kanssa, jotka vietettiin siis Imatran Onnelassa. Nyt vain juhlittiin poikkeuksellisesti jo 23-vuotiskekkereitä hieman etelämpänä, tosin muutama päivä etuajassa, mutta vain sen takia, koska kuka nyt maanantaina baariin menee… paitsi australialaiset;)

Lauantaina päätimme aloittaa illan ruokarikkailla grillijuhlilla, jotka vietettäisiin tietenkin omalla takapihallamme, koska taloyhtiö niin ystävällisesti oli sianpaistovehkeet meille lahjoittanut. Lihankäristyksen jälkeen pelisuunnitelmana oli jatkaa matkaa, minnes muuallekaan kuin paikalliseen Onnelaan, vaikka Ali olisikin halunnut King´s Crossin tissibaariin. Alkuvalmisteluiksi haimme Renarin kanssa lihaa Colesista sekä tietty nestetäydennystä paikallisesta alkosta, joka on nimetty mukavasti Liquor landiksi;) Itse päätin edetä taisteluun Smirnoff-patterin voimin, ja lähitaisteluaseeksi valitsin lekan Finlandiaa, tosin epäilin jo tässä vaiheessa josko pystyisin kaikkea viimeistelemään. Tarkoitukseni oli alun perin hieman puhdistaa kurkunpäätäni juomien kuninkaalla, Absintillla, mutta moista myrkkyä ei täältä löytynyt. No, säilyypähän ainakin näkö sitten.

Jengi saapui mukavasti ajallaan, ja pistimme lihat tirisemään samalla kun korkkailimme ensimmäisiä pulloja. Tunnelma oli alusta lähtien katossa, ja sitä mukaa kun pullot tyhjenivät ja ilta eteni, niin hauskanpito sen kuin vain yltyi. Miksei Suomessa koskaan järjestetä vastaavia kekkereitä? Kotipuolessa jos grillataan, niin jokainen nyhjöttää yksin pihakeinun kulmauksessa ja nielee Karhua muun tekemisen puutteessa. Kun mäyräkoira sitten vihdoin haukkuu tyhjyyttään, niin ruvetaan miehekkäästi vääntämään kättä tai heittelemään saunahaloilla naapurin Mersua. Tämän jälkeen tietty pistetään itse sauna tulille. Nykypäivän puudelit kun eivät tosin ole partiosta kuulleetkaan, puhumattakaan siitä että olisivat armeijassa joutuneet itse tulet tekemään, joten sytytys hoituu yleensä lamppuöljyn/sytytysnesteen/pirtun voimin. Riski tehdä mattinykäset ja polttaa saunarakennus on tässä vaiheessa merkittävä, mutta mitä väliä, eihän kyseessä ole muuta kuin naapurin Pekan sauna! Jos seurueeseen on naisia jostain kumman syystä eksynyt, niin viimeistään tässä vaiheessa neitoset tilaavat taksin, koska äijät kuitenkin vain piereskelevät saunassa ja kehuskelevat olemattomilla panojutuillaan. Saunasta tullaan tietenkin välillä vilvoittelemaan pihalle, luonnollisesti munasillaan. Tämän jälkeen väännetään taas kättä, samalla kun joku seurueesta esittelee ylpeänä sukuelimiään naapurin emännälle, joka väijyy ikkunassa. Baariin piti lähteä yhdeltätoista, saunareissu kuitenkin venyy kädenväännöstä ja Ramin panojutuista johtuen kahteen, ja kuka siinä vaiheessa enää viitsii muualle lähteä kuin kulman takana olevaan lähiöpubiin, jonne ehditään juuri ja juuri ennen pilkkua. Humala on tässä vaiheessa jo sitä luokkaa, että kylän harakatkin näyttävät kauniilta, ja aina joku seurueesta kuvittelee olevansa Tapani Kansa ja yrittää naapurin rouvaa viimeisille hitaille.

Täällä kaikki olivat meiningissä mukana, ja nekin jotka yrittivät olla selvin päin (en minä tällä kertaa), päätyivät humalaan, joko omasta tahdostaan tai muiden painostuksesta, useammin jälkimmäisestä tosin. Jossain vaiheessa iltaa naapurin tytöt kaivoivat esiin kakun, ja pitää myöntää että olin aika liikuttunut moisesta eleestä. Kaikki kunnia tytöille. Meillä oli myös Timin ja Renarin kanssa epävirallinen kisa, kuka sammuisi ensin, ja tästä syystä pidin huolen että ainakin Renarin kuppi olisi täynnä joka hetki. Vahingon ilo on se paras ilo;) Myös Finlandia teki shotteina hyvin kauppansa, eihän kukaan voinut kieltäytyä juomasta sankarin kanssa. Tietty siinä vaiheessa kun porukka pisti tupakaksi, niin meikän oli pakko näyttää taas suomalaisisännän mallia, ja kaivoin reteästi fallosmaisen, itsensä Fidelin kutoman Monte Criston esiin;) Näin meillä Suomessa! Hyvä ystäväni Carlos saapui juhliin hieman myöhässä, mutta ei hätää, pistin hänet juomaan 4 shottia finlandiaa viiteen minuuttiin, joten pikapikaa kolumbialainenkin oli menossa mukana. Tim päätti pian että olisi juomapelien vuoro. Kyseessä oli aivan mahtava, erittäin omaperäisesti nimetty ”Kings” jonka varmasti esittelen Suomeen tullessani. Perusideana pakasta napataan vuorotellen kortteja, ja joka kortilla on eri funktio. Esimerkkinä nelonen tarkoittaa että kaikki tytöt juovat, vitosella jätkät. 7 on deitti, jolloin saat määrätä jonkun juomaan aina kun itse juot. Ässä on vesiputous, jolloin kaikki juovat niin kauan kunnes kunkin oikealla puolen istuva lopettaa. Rouva edusti suosikkiani, kysymysmestaria, jolloin ennen seuraavan rouvan ilmestymistä, se joka vastaa kysymysmestarille mihin tahansa kysymykseen, juo. Kuninkaan tullessa nostaja kaataa juomansa keskellä olevaan kuninkaan lasiin, ja viimeisen kuninkaan nostaja kaataa omansa sekaan, ja tietysti juo koko moskan:) Ollessani kysymysmestarina melkein koko pelin, voin ylpeänä sanoa että sain porukkaa juotettua aivan sikana. Vainosin erityisesti Carlosia, ja hän joutui juomaan reilut parikymmentä kertaa takiani;) Tosin kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja luonnollisesti synttärisankarin roolin ansiosta onnistuin kaivamaan viimeisen kuninkaan, ja lorotettuani puoli pulloa Smirnoffia kuppiin, join oluen, vodkan ja smirnoffin sekoituksen;) Melko raikasta, ellen muuta sanoisi.

Tässä vaiheessa iltaa olin pumpannut kitusiini 5 pulloa smirnoffia/breezeriä, 4 shottia Finlandiaa, yhden karpaloshotin, 3 vodkaredbullia sekä tuon mahtavan vajaan puolen litran vodkamixin juomapelin päätteeksi. Päätin että jos kerran aloitetaan, niin miksei viedä sitten kunnolla loppuun asti, ja otin illan tavoitteeksi aina yhtä miehekkään Kill Bill –kunnon vuoden 2006 synttäreiden malliin. Tästä siirryimme luonnollisesti minnes muuallekaan kuin Onnelaan/Cargoon, ja lauantaina paikka suorastaan parveili ihmisiä. Jonotusaika oli ainakin puoli tuntia, mutta näppäränä poikana ajattelin soittaa Sedulle, jotta pääsisimme suoraan VIP-loossiin. Suureksi harmikseni huomasin kuitenkin että olin jättänyt suomalaisen Sim-korttini kotiin, ja siellähän se Sedun numerokin oli. Perhana, jotainhan oli kuitenkin tehtävä. Ajattelin käydä ilmoittamassa portsareille, että kun suomipojalla on synttärit, niin varmaan olisi parasta pikapikaa hakea se punainen matto, mutta ennen kuin ehdin moista tehdä, niin jono ikään kuin hälveni edestämme, ja marssimme suoraa päätä sisälle. Ilman punaista mattoa tosin, mutta hei, kaikkea ei voi saada… Paitsi jos oikein kovasti yrittää.

Baarissa meno vain yltyi. Tanssimme mielettömästi ja kaikilla oli hulvattoman hauskaa. Vaikka clubi oli täynnä porukkaa, niin viinatarjoilu pelasi todella mallikkaasti, ja kukaan ei joutunut kauaa nestetäydennystä odottamaan. Yritin parhaani ja tein kaiken voitavani saavuttaakseni Imatralla koetun olotilan, ja tilasin juotavaa tappavaan tahtiin. Kolmen maissa Tim ui jo raskaasti etanolin vaikutuksen alla, ja joutui luopumaan kilvasta. Kolmen ensimmäisen Smirnoffin jälkeen Renar päätti jatkaa vielä urheasti taistelua, ja yritti sekoittaa pelini tuomalla minulle Smirnoffin sijasta pullon Coronaa. Ovela liike, mutta vastasin kiskaisemalla vuoripuron raikkaan juoman lähes ykkösellä alas, ja korotin seuraavan kierroksen panoksia tilaamalla heti perään useamman shotin tequilaa. Renar kesti yhden erän, mutta joutui luopumaan nestemäisen valtikan tavoittelusta tämän jälkeen. Tärkeintä ei ole kuitenkaan voitto, vaan murskavoitto, ja meninkin tämän jälkeen suomalaisen urheudella all-in, ja tilasin vielä päälle muutaman tequilan höystettynä parilla neitismirnoffilla.

Vahvistettu baarisaldoni oli siis huimat neljä tequilaa, viisi smirnoffia sekä tuo yksi jumalaisen notkea corona. Tuohon kun lisää vielä kämpällä juomani viinasten määrän, niin se ennen tuntemani äidinpoika olisi nähnyt kaleidoskooppimaisia näkyjä jo ajat sitten. Kyseinen määrä nimittäin tainnuttaisi jo keskikokoista isomman kavioeläimenkin, mutta meikäläiseen sillä oli lauantaina sama vaikutus kuin parin Beaufortin laitamyötäisellä raskaasti panssaroituun rannikkokutteriin! Mitä ilmeisimmin suonissani virtaa siis kaikesta huolimatta kunnon suomalaisisännän verta! Tai sitten toleranssit ovat vain kasvaneet ensimmäisten viikkojen ankaran harjoittelun myötä! Tosin kotimatka meni sitten melko sumuisissa merkeissä, ja ilta päättyi siinä kepeästi puoli seitsemän aikaan, aamulla siis!!

Kuulin myös että syntymäpäiväni kunniaksi Manzarosa Oy julkaisi rakkaassa kotimaassani elämäntarina suoraan Dvd:lle. Kyseinen action-spektaakkeli löytyy siis supermarkettien hyllyiltä, mutta pitäkää kiirettä, sillä luulen että tuote loppuunmyydään ensimmäisenä iltana. Mikäli leffa ei loista siis läsnäolollaan Anttilan hyllyssä, on se viety jo parempiin käsiin. Toimikaa siis nopeasti!