Pokeria ja olemattomia olkapäitä

Launtai-iltana osa hostellin asukeista kerääntyi pelaamaan pokeria englantilaisen Ryanin johdolla. Ja tietäähän sen, että kun kyse on moisesta viihteestä, niin itse olin varmasti mukana, vaikka saksalainen kämppikseni varoitteli minua muiden pelaajien ammattimaisuudesta. Pelasimme 8 hengellä 5 dollarin buy-inillä, ja useamman rebuyn jälkeen (joista yksikään ei tullut minulta, luonnollisesti), voittajalle oli luvassa 40 dollaria, kakkosen ja kolmosen kerätessä hilut. Peliporukka koostui useista eri kansallisuuksista, mutta parhaiten mieleeni jäivät ruotsalaisen Sofia sekä aktiivinen skottinuorukainen (oy son, it´s mi turn), myöskin nimeltään Ryan. Pelin päättyessä kaikki pelimerkit olivat kerääntyneet ”Bank of Finlandiin”, ja realisoin muiden pelaajien sijoitukset dollareiksi. Tuntia myöhemmin kaverit halusivat pelata uudestaan, ja eihän se toinen kertakaan mitään muuttanut, taaskin ”Bank of Finland” realisoi 40 dollaria, tosin tällä kertaa yhden rebuyn kautta. Ja mammonan lisäksi menestys pöydässä toi minulle myös mainetta;) Sofia rupesi kehräämään toisen pelin loppupuolella yksityisopetusta, ja pelin jälkeen myös eräs viehättävä espanjalaisneito tuli yllättäen kyselemään, josko voisin opettaa hänelle pelin saloja seuraavaa iltaa varten. Molemmat tarjoukset olivat liian hyviä jotta niistä olisi voinut kieltäytyä. En voinut myöskään olla ajattelematta, että jos jatkaisin voittokulkuani pelipöydässä sunnuntaina samaan tahtiin, niin voisin maanantaina kustantaa voittorahoilla uudet jalkapuolen Ferrarit.

Vaikkakin joidenkin oppaiden mukaan Australian väestöstä 2/3 pitäisi olla aasialaisia, niin tuo väittämä ei kyllä pidä paikkaansa, tai sitten nuudelikuriireja pidetään pakkotyössä malmikaivoksilla. Katukuvassa ihmisistä korkeintaan 1/3 on aasialaisia, ja mustat ja intialaiset ovat samanlainen vähemmistö kuin mustalaiset suomessa, sillä erotuksella että edellä mainitut eivät leireile julkisilla paikoilla, karta työtä tai hanki elantoaan varastamalla.

Australialaiset naiset ovat pääosin joko hyvännäköisiä tai erittäin hyvännäköisiä. Varsinkin isokeuhkoisilla aussinaisilla on hämmentävä tapa pitää löysiä paitoja ilman rintaliivejä, mistä seuraa akuutti niskankipeytymisefekti lähiympäristön uroksille. Ilmiö on erittäin vaarallinen varsinkin liikenteessä, sillä tällöin on suuri vaara satuttaa oman niskansa lisäksi myös sivullisia.

Australiassa miehet ovat poikkeuksetta joko aasialaisia hippejä, lokinkoipisia reppumatkaajia tai lievän kaljahaman omaavia ex-surffareita. Miespuolinen väestö ei ole ilmeisesti koskaan kuullut paikasta nimeltä puntti-sali. Aivan, siis tuo maaginen paikka jonne miehet ovat aina aikojen saatossa menneet päivän päätteeksi purkamaan töissä tai kotona syntyneitä ongelmiaan, jotta nuo paineet eivät sitten myöhemmin purkautuisi työpaikkaväkivaltana tai vaimon hakkaamisena. Onnekkaimmat yksilöt (lue=motivoituneimmat) saattavat onnistua samalla kasvattamaan itselleen jopa olkapäät. Niin, siis nuo uroksen anatomian tunnusmerkit, joista nykypäivän neitipumppailijat saavat vain uneksia. Samalla voidaan yrittää hankkia myös hieman täytettä hihansuihin, jotta siellä ei kävisi ympäri vuotta armotonta läpivetoa, niin kuin suomalaisilla. Tyypillinen valkoihoinen aussimies näyttää enemmän Englannin prinssi Williamilta tai Prison Breakin Whistlerilta kuin iki-ihanalta surffarikultapoika Owen Wilsonilta.

Niin kuin fiksuimmat saattavat kyetä lukemaan rivien välistä, on Australia siis ihannepaikka varsinkin miesväestön edustajalle. Asiaa parantavat vielä ympäri vuoden jatkuvat kesäkelit, jolloin vastakkainen sukupuoli kulkee lähes koko ajan mahdollisimman niukoissa vaatteissa. Käsite minihame saa myös täällä aivan uuden käsitteen, jotain suuntaviivaa ”hameen” pituudesta saa jos on joskus vieraillut Tigersin keikoilla:)

Naisten ei kannata kuitenkaan heittää ajatuksia Australian matkasta hukkaan. Täällä voi hankkia helposti tyylikkään rusketuksen, vaatteet, helyt ja muu rihkama on sitä luokkaa, että kaverit varmasti vihertyvät kateudesta. Kirsikkana kakun päällä, paikalliset kaverit ovat hulluina eurooppalaiskissoihin ja flirtti on jokapäiväistä herkkua. Ainoan kompromissin joudut tekemään poikaystävän atleettisuuden suhteen. Jos siis et ole turhan tarkka lastesi tulevan isän fyysisestä ulkomuodosta, niin Australia on ehdottomasti sinua varten;)

Alan pikku hiljaa epäillä että aussien rentous johtuu juomaveteen sekoitetusta piristä, tai sitten paikalliseen gainomaxiin on lantrattu tavallista enemmän ginsengiä, koska vaikka lauantaiset pokerit venyivät aamukolmeen, heräsin taas edellisaamun tapaan ensimmäisenä kuuden aikoihin, ja hiippailin keittiöön aamupalalle. Suomessa nukuin tavallisesti 7-10 tuntia, ja täällä tuntuu selviävän kevyesti 3-5 tunnin yöunilla. Ja lauantaina oli kaiken lisäksi päivän ostoskierros takana. No, tiedä häntä, jääpähän ainakin enemmän aikaa käytettäväksi.

Ajattelin sunnuntaina lähteä Ryanin ja Millan kanssa paikalliseen eläintarhaan. Huomasin kuitenkin skottipojan katseesta, että hänellä oli muutakin mielessä kuin pelkät koalat, ja ajattelin että ehkä on parempi antaa nuorten mennä kahdestaan, olihan Ryan kuitenkin treffit itse järkännyt, enkä halunnut missään niemessä olla hänelle esteenä. Melkoinen pelimies, ja vikkelä suustaan tuo Ryan, vaikka ikää on vasta 18 vuotta. Milla on siis täällä oleva toinen suomalainen, joka lähtee parin viikon päästä Adelaineen opiskelemaan kolmen vuoden viestintätutkintoa. Porukka on muutenkin täällä todella mukavaa, ja tuntuu jo ikävältä että pitää keskiviikkona muuttaa yliopiston kampukselle ja jättää nämä kaverit tänne. Suunnittelinkin tulevani viikonloppuisin vierailemaan Billabongissa pokerien merkeissä, jotta uudet ystävät eivät heti unohtuisi.

Päätin sitten viettää sunnuntaipäivän, kuinkas muuten kuin kaupunkia kierrellen, jälleen kerran. Sunnuntaina pääsin myös muuttamaan hieman sotkuisesta dormistani yksiöön, mikä oli pienestä koostaan huolimatta harvinaisen siisti, sisältäen sängyn, vaatekaapin, tv:n ja kirjoituspöydän. Yksiöni sijaitsi toisessa rakennuksessa kuin dormit, ja tähän rakennukseen kuuluivat myös uudempi, pienempi ja siistimpi keittiö ja ruokailutilat pihalla, mutta päätin säilyttää astiani ja ruokani kuitenkin ensimmäisen rakennuksen isommassa sekakeittiössä, koska siellä on koko ajan monta henkeä kokkaamassa ja tunnelma on sanoinkuvaamaton.

Tottakai olen myös varmistanut, että ruokatarvikkeeni pysyvät koskemattomina;)