Mielenkiintoiset festarit

Asetuttuani taloksi uuteen kotiini (oli vihdoin mukava purkaa koko kapsäkki) pääsin tutustumaan myös kunnolla naapureihini. Osa asukeista on edelleen saapumatta, joten vilinää käy varmaan vielä parin viikon ajan. Matkaajat ovat suurimmaksi osaksi eri puolilta Aasiaa, vaikka mukaan mahtuu myös neitoja Italiasta, Meksikosta ja Saksasta. Selkeästi suurin osa asukeista on kuitenkin paikallisia, eli ausseja, joten hauskoilta kielikiemuroilta ei voi välttyä:) En ole kuitenkaan tavannut kuin about puolet asukeista, joten lisää tutustumista on luvassa tulevina viikkoina. Torstaina paransimme taloyhtiön väen voimin maailmaa pihatiloissa reilusti pitkälle puoleen yöhän, mutta sitten kun joukkoomme kuuluvat insinöörit ja tietokonenörtit päättivät ruveta larppaamaan pihalla tähtien sodan malliin, niin en välittänyt kaivaa lightsaberiani esiin ja haastaa jedivoimillani Australialaista Darth Vaderia, vaan päätin (niin kuin tekivät muutkin elämän omistavat) lähteä nukkumaan. Jumaliste, jos joskus kuvittelin että Lappeessa titeläiset ovat nörttejä, niin nyt olen löytänyt taas uuden ääripään. Pojat 24–28.v, ja elämässä ei ole mitään muuta kuin Tähtien sota, Star Trek ja muut scifihössötykset. Ostetaan elämä, annetaan vaihdossa valomiekka!

Perjantaina vierailin taas hostellilla pelailemassa, ja periaustralialaisen ”laid-back”meiningin mukaisesti, seitsemältä aloitettavaksi sovitut pelit alkoivat vasta 2130. No eipä tuossa mitään, tulipahan taas ainakin sosialisoiduttua tuo ylimääräinen aika, ja hauskaa oli. Muutenkin, vaikka suomalaisena on tottunut enemmän tai vähemmän saksalaisarmeijamaiseen täsmällisyyteen, niin kun täällä ei turhia stressaa, niin hommat hoituu. Jos jollain on pinna kireällä jo tänne tullessa, niin kannattaa kääntyä sitten jo kentällä takaisin, koska täällä asiat hoituvat lähinnä omalla painollaan, sitten joskus kun ovat hoituakseen:)

Lauantaina oli vuorossa housing servicen järjestämät bileet Gumalin kattotiloissa, ja sinnehän suuntasin muun Geegalin väen mukana. Taas perusmeiningin mukaisesti, kahdeksalta alkavaksi suunnitellut kemut alkoivat toden teolla vasta pari tuntia myöhemmin, ja päättyivät puolen yön aikoihin vartijan häätäessä koko revohkan ulos. Tuttavuuksia tuli kuitenkin tehtyä taas roppakaupalla, ja tapasinpa myös yllätyksekseni yhden suomalaistytön. Hän oli kuitenkin vain reppumatkaaja, joka jostain syystä oli bileisiin eksynyt.

Kemujen jälkeen siirryimme vapaasti hajonneessa järjestyksessä (taas olisi tarvittu suomalaista ryhmänjohtajaa) kadun varrelle eri baareihin. Ryhmä Geegal suuntasi Sidebariin, joka oli varsinainen lihamylly, sanan kirjaimellisessa merkityksessä. Meteli oli korvia huumaavaa, porukkaa oli niin paljon liikaa että hikisen ihokontaktin välttäminen oli mahdotonta ja lämpötila muistutti Saharaa. Vielä kun juomahuolto ei väenpaljouden vuoksi pelannut, niin läksimme baarista kotiin melko nopeasti.

Sunnuntaina Victoria Parkissa oli Mardi Gras –juhlat, jonne suuntasin yksin (kaverini olivat menneet jo edeltä). Väenpaljouden joukossa rupesin hieman ihmettelemään, kun tavallista useampi miespariskunta käveli vastaan. Hälytyskelloni rupesivat soimaan siinä vaiheessa kun huomasin muutamien karjujen avoimesti vilkuilevan suuntaani, ja viimeisen varmistuksen painajaiselle sain huomatessani alla olevan kojun. Jumalauta! Mardi Gras toimikin kulissina hyvin naamioidulle paikalliselle homo- ja lesbofestareille. Perkele!!! Siirryin välittömästi seläkkäin lähimmän puistosta löytyvän puun kanssa takaoveni varmistamiseksi, ja tein nopean tilannekatsauksen. Homoja idässä, lesboja lännessä ja sekalaista porukkaa kaikkialla välissä. En havainnut kuitenkaan välitöntä vaaraa, joten läksin varovasti etenemään väenpaljoudessa, ollen kuitenkin jatkuvassa alert-moodissa valmiina katkomaan kädet silmänräpäyksessä jokaiselta tiukkaakin tiukempaa takapuoltani tavoittelevalta takatuupparilta;)

Paikka oli täynnä mitä erilaisempia homoja. Oli muun muassa rekkamieshomoja, kotihomoja, kaappihomoja, salihomoja, perushomoja, eurooppalaishomoja, koppalakkihomoja ja neitihomoja. Ai et tiennyt että homoja on noin montaa laatua? No tuossa ei ollut edes kaikki, ei lähellekään. On myös semihomoja, pikkuhomoja, Ruotsin armeija sekä kaikki painin harrastajat. Ajattelin kuitenkin että jos kerran homoja on noin mittava määrä, niin kyllähän sieltä pitäisi sitten löytyä myös kuumaa kissarakkautta jakavia neitejäkin, mutta mitä vielä! Paikalla oli lähinnä karvaisia, venäläisiä satamatyöläisiä muistuttavia rekkalesboja sekä G.I Jane-figuureja. T.A.T.Ua muistuttavia hottis-lesboja ei näkynyt missään. Tällä pilvellä ei näköjään ollutkaan hopeareunusta. Yhtäkkiä tajusin miltä tuntuisi olla helvetin alimmassa kerroksessa.

Ja pitihän tilanteen vielä parantua. Yhtäkkiä kuulin takaani, aivan perstuntumastani keskustelunpätkän: ”Look at that mate, where u get a body like that”. Hilpeän toverin vastauksesta en kuullut kuin sanan ”hard-on”, mutta se oli jo tarpeeksi hälyttävää, ja käännyin salamana murha mielessäni. Ilmeisesti myös minua vaanineet hiilivaunut tajusivat viettävänsä mahdollisesti loppuelämänsä viimeisimpiä sekunteja, koska himokkaat hymyt haihtuivat hetkessä, ja junakuskit liukenivat paikalta mitä ilmeisimmin pää neljäntenä jalkana. Ja juuri kun olin tuosta mieltä nostattavasta tilanteesta selvinnyt, niin jo seuraavaa suklaasakari oli pysäyttämässä minua kojujen keskellä ”Mate, you are from the university gym, yeah? How do you like it here? Puolisukeltajan kuolaavasta hymystä ja käsivarsiani tutkailevasta katseesta päättelin että nyt taitaa olla tyynynpurijalla jonkun muun kuin salineuvojen vaihto mielessä, ja siinä vaiheessa kun b-rapun reino alkoi puristella hauiksiani, loin häneen jäätävän, kuolemaa enteilevän katseen, ja mietin mistä kohtaa hänen kätensä katkeaisi helpoiten. Mitä ilmeisimmin ruotsalaissukuisen suolen möykyttäjän kaverit olivat kuitenkin saapuneet paikalle kuin huomaamatta, ja vaikka he olivatkin kaikki yhdellä kädellä tapettavia luuviuluja, niin päätin väkivallan sijaan turvautua nopeisiin jalkoihini, sillä en halunnut verestää kreikkalais-roomalaisen taitojani, koska arvelin perämiesten vain innostuvan siitä lisää. Saatana! En ollut tänne asti kyllä tullut vain löytääkseni itselleni poikaystävää! Kai se nyt on selvää että jos olisin kiinnostunut syväporauksesta makuuhuoneen puolella, niin olisin varmaan viihtynyt pakkoruotsin tunneillakin useammin!

Koska en vahingosta viisastunut, vaan jäin yksin kiertelemään festareille, lähinnä mielenkiinnosta, ja tietenkin epätoivoisesti niitä Angelina Jolien näköisiä lesboja etsien, kohtasin useammankin sugardaddyn, jotka olisivat halunneet tehdä tuttavuutta kanssani ruotsalaisittain. Nyt aloin ymmärtää miltä tytöistä tuntuu suomalaisessa baarissa. Olin samalla tietysti imarreltu, mutta tunsin itseni myös vähintään lievästi raiskatuksi, ainakin henkisesti. Eihän minulla henkilökohtaisesti siis ole mitään paapuurimiehiä vastaan, jokainen saa vapaasti valita vaununsa, kunhan vaan eivät tule suoraan iholle. Enhän itsekään baarissa tai muualla anniskelutilaisuudessa ollessani rupea naisia kyselemättä kähmimään, paitsi kovassa humalassa (ja silloinkin mieluiten luvan kanssa). Eli siis ihan normaalikäyttäytymiskoodi riittää, pidetään suomalaisittain 1.5 metriä etäisyyttä, niin hyvin menee.