Luentoja ja kinkkien kurmotusta

Kyllä täällä Australiassa osataan ainakin toivottaa uudet opiskelijat tervetulleiksi, koska vaikka kohta 2 viikkoa tulee täyteen, niin vielä jokailtaiset hullunmyllyt ja muut kekkerit jatkuvat. Tosin samantapaista fuksiviikkoa vietetään myös Lappeessa, osanottajamäärän ja tapahtumien laajuuden jäädessä kuitenkin reilusti pienemmiksi kuin täällä. Sunnuntaisen vaihtoehtokokemuksen jälkeen ajattelin ottaa maanantain rennosti, kouluun pitää mennä vasta tiistaina, joten ”no worries mate”, pajan kautta kaupoille, ja sieltä nestetäydennyksen kanssa kotiin valmistautumaan iltaa varten.

Illalla Bulgassa oli taas kissanristiäiset, ja olihan siellä pakko käydä sosialisoitumassa. Pitää kyllä myöntää, että vaikka Bulga ja Gumal ovat puolet isompia kuin Geegal, niin varsinkin uudistuksen jälkeen, Geegal on silti ehdottomasti paras asuntola. Asunnot ovat hienompia, yhteinen piha toimii yhteisenä tapaamispaikkana ja kaikki tuntevat toisensa, ennemmin tai myöhemmin;) Ainoa miinus tulee olemattomasta netistä. koska Gumalin katolla ja Bulgan aulassa on yleinen langaton netti. Tosin muilla ei ole sitten grilliä, eikä meillä Geegalissa taasen pianoa tai jättiläisshakkia:)

Tiistaina koululla oli yhteinen barbeque-tapahtuma, jonne jonot olivat kevyet 20 min. Itsehän suomalaisena en viitsinyt vaivautua jonottamaan multikansallisessa ketjussa, vaan bongasin jakeluketjun kärjestä tutun ohjaajan, kävin moikkaamassa, ja vahingossa ”unohduin” jonoon, sopivasti siinä kohdalla mistä lautaset lyötiin käteen. Ruokailun jälkeen oli luvassa setti ensimmäisiä luentojani, tai ainakin jotain sen tapaista. Aiheena oli kuitenkin vielä yleinen härvääminen koululla ja muu aussipolitiikka. Muut kaverini päättivät yksimielisesti skipata semipakollisen luennon, itse tunnollisena oppilaana otin yhden tiimin puolesta, ja marssin yksin paikalle. Luentohan alkoi taas ”normaalisti” 34 minuuttia myöhässä, ja Lappeenrannan malliin, 10 minuuttia aihetta kuunneltuani, päätin että eiköhän päivän vuorisaarna ole tässä. Hälyttävästi huomasin kuitenkin syrjäsilmällä ovien olevan teljetty, ja hyvä kun ehdin paikaltani nousta, niin jo oli joku saksalaisupseerin oloinen valvoja dobermannina kimpussani. ”Achtung! Wo gehen Sie!”, olisi Saksassa huudettu, kantapäät napakasti yhteen lyöden, täällä toteutettiin vain tiukka ”minne kuvittelet meneväsi?”. Katsoin valvojaa viattomana silmiin, ja yritin värisyttää alahuultani. Jos olisin nainen, niin olisin vedonnut menstruaalisiin vaivoihin, tai muihin miehille aina yhtä mystisiin, kuunkiertoa noudattaviin ilmiöihin, kuten revontuliin. Miehenä olemisen hyviä puolia on kuitenkin selkeä yksikäsitteisyys, ja lauoin universaalia pakotunnusta nykypäivän yhä feministyvämmässä yhteiskunnassa vastaavan ”Toilet”-sanan ilmoille. Gestapomamma mulkoili minua kuin juutalaista Stasin kuulustelussa, mutta sitten viaton hymyni pehmitti hänet, ja mennessäni lupasin tulla pikaisesti takaisin. Kissanviikset! Toivottavasti eivät odottaneet, koska en kyllä ajatellut tulevani tällä viikolla takaisin;)

Seuraavaksi edessä oli taloyhtiön pakollinen luento, ja tällä kertaa ovella otettiin nimet ylös, joten tästä ei niin vain luistettu, vaikka mieli teki. Seuraavat 90 minuuttia menivät turhuuksia kuunnellen. Eiköhän jokainen jo tässä vaiheessa tiedä että kanankoipia tai kyljyksiä ei saa laittaa leivänpaahtimeen, ja että kuivausrumpuun ei laiteta pesujauhoja. Eräs uskomattomimmista säännöistä koski yövieraita. Jos nimittäin haluan tuoda jonkun kotiini yöksi, on minun tehtävä siitä vuorokautta aikaisemmin kirjallinen anomus housing servicelle, ja sen lisäksi hankittava kaikkien kämppiksien suostumus. Wtf mate?! Tosi pelimiehiltähän kyseinen varmaan onnistuu, että jo torstaina tietää perjantain saaliin, mutta jokainen voi varmaan miettiä tyypillistä viikonlopun skenaariota, jossa suurin osa paritteluriiteistä tapahtuu valomerkin jälkeen narikkajonossa, tuhannen kännissä tietenkin. Silloin katsotaan sokkona, kelle jää mustapekka käteen ja kuka saa kunnian viedä herttarouvan kotiin. Mietin loogisesti, että kyseisen anomuksen voi varmaan tehdä takautuvasti viikonlopun jälkeen, toimiihan verottajakin niin. Ja kämppiksien suostumus, no, siis jos kukaan ei ole neljän viiden aikoihin yöllä vastustamassa, niin eiköhän se tarkoita sitten hiljaista myöntymistä;)

Seitsemän aikoihin siirryttiin ”lounaalle” läheiseen hotelliin, ja voin sanoa että söin viidellä taalalla (3 euroa!) yhden elämäni herkullisimmista pihveistä! Tosin mukana oli hieman kusetuksen makua, koska vaikka ruoka oli todella halpaa, niin se otettiin takaisin juomissa, jotka maksoivat melkein saman verran. Silti loppusummana 9 taalaa herkkupihvistä ja colasta (lightia tietenkin) oli loistokauppa! Tämän jälkeen oli tarkoitus siirtyä paikalliseen elokuvateatteriin, mutta hotellin baaripuolen houkutus kävi ylitsepääsemättömäksi, ja ohrapirtelön välitön läsnäolo oli joukon vahvuudelle tuhoisaa. Havaitessani uhan vakavuuden, tein sen minkä jokainen reservin vänrikki olisi sijassani tehnyt, ja yritin pelastaa mahdollisimman monen tulevalta alkoholisoitumiselta ja maksan loppuun palamiselta. Sain nopeasti koottua kuudesta taistelijattaresta ja yhdestä suomalaisesta päälliköstä koostuvan iskuryhmän, joka onnistui välttämään aivosolujen totaalisen nollauksen, ja siirtymään ilman lisätappioita seuraavaan kohteeseen. Elokuvan virkaa toimitti Jumper, joka ennakkohypetyksestä huolimatta oli harvinaisen p***a! No, itsellenihän tuo oli lähinnä lämmittelyä, koska vartuin vain että pääsisin torstaina katsomaan uutta Ramboa ensi-iltaan:)

Keskiviikkona yliopistolla oli koulun erilaisten kiltojen ja yhdistysten esittelypäivä. Kirjo oli laaja, aina helleenien klubista buddhalaisiin ja miekkailusta rugbyn kautta jalkapalloon. Paikalla kaikkea mitä kuvitella saattoi. Päivän aikana rustasin nimeni varmaan kymmenen eri yhdistyksen listaan, vaikka todellinen syy oli korkeintaan nätti esittelijätyttö;) Tosissani liityin ainoastaan paikalliseen sukelluskerhoon, joka aloittaa kuitenkin sukellukset vasta huhtikuussa, joten aikaa snorkkeliharjoittelulle löytyy.

Yhdestä kulmauksesta löytyi myös paikallisten nörttien pelikerho, jossa esitteillä oli uusimmat pelit ja konsolit. Joku laatutietoinen onnistui puolen päivän aikoihin lykkäämään uuden Tekkenin koneeseen. Aluksi ujostelin hieman ja tyydyin seuraamaan mäiskettä kauempaa, mutta puolen tunnin päästä palatessani paikalle, huomasin että samat kiinalaiset elämäntapainsinöörit/roolipelaajat/larppaajat rökittivät kovaan ääneen muita pelaajia, ja päätin että tuollaista ei suvaita kyllä meikän vahtivuorolla! Marssin muina miehinä paikalle, ja edellisen uhrin poistuessa nolona paikalta, ilmoittauduin seuraavaksi teuraaksi. Kiinalaiset loivat hämmentyneitä katseita suuntaani. Heille oli varmaan uppo-outoa että valkonaama yrittää haastaa heidät heidän omassa pelissään. Olo oli kuin Harlemin koriskentälle saapuneena. Hirveän supinan jälkeen ohjain luovutettiin kouraani, ja kiinankielisen sekamelskan keskellä yritin käyttäytyä mahdollisimman normaalisti. Muutama matsi meni lämmitellessä, kiinanpojat naureskelivat tyytyväisenä ja taputtelivat selkään. ”Nice try white boy”. Sen jälkeen pääsin kuitenkin pelin hengestä jyvälle, ja seuraavat reilu 20 matsia menivätkin nuudelisoppaa tehden. Jo ensimmäisen voittoni jälkeen kiinanpojat olivat kauhuissaan, alkoi hirveä ohjaimen takominen, ja heillä sormet ja suu kävivät nopeammin kuin Chopinilla konsanaan. Aasialaiset tekkenistit yrittivät jonossa palauttaa kunniansa ja pistää lopun meikäläisen voittokululle, hauskaa oli seurata kuinka kasvava länsimaalaisten joukko kerääntyi taustalle kannustamaan omaansa, ja kuinka kinkkien joukkio tuntui kutistuvan hetkessä. Reilun puolen tunnin kurittamisen jälkeen päätin antaa poikien pelata keskenään, ja ilmoitin terminaattorimaisesti olevani back sitten seuraavilla yhdistyspäivillä, joskus heinäkuun tienoilla. Riisinviljelijät voisivat siihen mennessä harjoitella vaikkapa nappailemaan kärpäsiä syömätikuilla, koska tuosta pelaamisesta ei näyttänyt tulevan mitään.

Ps. Kommenttiasetukset on korjattu ja nyt se avautuminen blogin laadusta ja muu kitinä allekirjoittaneen puusilmäisyydestä onnistuu myös ilman kirjautumista.