Salille päästyäni huomasinkin, että edellispäivän pikainen tarkastelu oli lähinnä silmänlumetta, ainakin tietyssä määrin. Sali oli osittain täynnä moderneja vehkeitä, mitta nämä rajoittuivat lähinnä aerobisen puolen laitteisiin sekä edellä mainittuihin Cybexin hilavitkutin/taljapumppailulaitteisiin, kun taas kaikki raavaiden tosimiesten vehkeet (kyykkytelineet, maastavetopaikka, penkki, sian kokoiset käsipainot) olivat melko vanhentuneita. Viimeistään siinä vaiheessa tuli ikävä huhtaria, kun selvisi että painojen kolistelu ei ole suotavaa! Jumalauta, kohta varmaan kielletään vielä salilla hikoilukin!
Olisin ottanut salista muuten kuvia, mutta kun salama ehti ensimmäisen kerran välähtää, niin heti paikalla oli joku kauluspaitaan pukeutunut Chasemainen kikkaratukka piipittämässä, että salilla ei saa kuvata. Muutenkin olen pitänyt aina tähän asti huhtaria puuhelmipellejen ja hyppyritukkaisen ruikulakäsien (niin kuin minä ja Jukka) paikkana, mutta kyllä tuo Fitness Center vei kirkkaasti voiton. Jesse ja Make ovatkin sitten körmyjä erikseen, koljatit tarvisivat vissiin jonkun teollisuushallin, jotta voisivat treenata rauhassa.
Paikalliset pajunvitsat pumppailivat samoilla painoilla millä naiset tekevät Suomessa bodypumppia ja muita neitijuttuja! Sitten kun karpaasit keräsivät rohkeutta kokeilla painoja, joilla suomessa jokainen perussaliläski tekee lämmittelyjä, niin johan oli selkä mutkalla ja paino kammettiin ylös mitä ihmeellisimmillä heijareilla. Totaalisesti epäonnistuneen sarjan (sekä alustavan tyrän/välilevyn pullistuman) jälkeen rimpulat heittivät vielä peilin edessä pakollisen posekierroksen muutamine ylimääräisine asentoineen, ja pullistelivat olemattomia lihaksiaan. Itse meinasin tapahtumaa seuratessa venäyttää vatsalihakseni, sen verran koomiselta touhu näytti.
Olihan salissa toki hyviä puoliakin, laitteita oli enemmän kuin huhtarissa, mutta ikävä kyllä varianssi koski suurimmaksi osaksi juuri olemattomia pikkulihaksia treenaavia vehkeitä. Esimerkiksi pohjekoneita oli ainakin 4 erilaista, kun taas vuorostaan koko paikassa oli ainoastaan yksi vapaa tanko maastavetoa varten ja yhdet ”kunnon” kyykkytelineet, ja nekin ruosteessa.
Henkilökunta oli myös erittäin mukavaa ja asiantuntevaa (lukuun ottamatta kuvaamisen kieltänyttä puudelia), toista kuin huhtarin paperiviisas porukka. Huhtarin PT:t pitäisi pistää muutamaksi kuukaudeksi joidenkin Old School-karpaasien (lue= Jessen ja Maken) kouluun, jotta heistä olisi edes lattiarievuiksi! Fitness Centerin jäsenyys maksaa 210 paikallista sterlingiä/6kk, eli about 140 euroa, ja hintaan sisältyy henkilökohtainen harjoitusohjelma, joku kehonkoostumusmittaus sekä ilmeisesti jonkunnäköistä ravintoneuvontaa/ohjausta. Itsehän en siis hyödy muuta kuin keskimmäisestä, mutta ajattelin ihan uteliaisuudesta katsella mitä muut vaihtoehdot tarjoavat. Pienenä lisämiinuksena, kuntokeskus ei ole auki sunnuntaisin (niin Suvi, joillain ihmisillä on siis sunnuntaisin muutakin tekemistä kuin maata kotona potien jumalatonta krapulaa kahden edellisillan bakkanaaleista).
Tiistai oli myös viimeinen iltani Billabongissa, sillä keskiviikkona pääsisin muuttamaan yliopiston kampukselle. Harmi sinänsä, koska viime päivien aikana Billabongista on muodostu
nut kuin koti minulle, ja olen solminut useita erittäin lämpimiä ystävyyssuhteita, ja voisin maksaa maltaita jos saisin nykyiset ystäväni kämppäkavereikseni kampukselle. En nimittäin olisi koskaan voinut kuvitella että näin vahvoja siteitä voisi syntyä parissa päivässä, ja vieläpä niin moneen ihmiseen. Kyseessä on eräänlainen australialainen ”mateship”-ilmiö, Sitä on hieman vaikea suomentaa, lähimmäksi osuu jonkinlainen muskettisoturimainen veljeys, se on jotain mitä Suomessa harvoin havaitsee. Täällä ylävitoset lentelevät päivittäin, joka hetki ollaan kyselemässä vointia ja päivän suunnitelmia, ja aina, siis ihan aina tervehditään ja pysähdytään vaihtamaan sana tai pari. Rehellisesti sanottuna tuntuu siltä että täällä parissa päivässä on syntynyt samanlaisia suhteita joiden syntymiseen suomessa voi kestää kuukausia, armeijan käyneet ymmärtävät mitä tarkoitan. Samassa veneessä oleminen yhdistää yllättävän paljon.
Ehdottomasti parhaisiin ystäviini täällä kuuluvat tällä hetkellä jo mainittu skottipoika Ryan, (kuva yllä) koko ajan kiroileva australialaisnuorukainen Liam, (kuva oikealla) Englantilainen patologi/kirurgiharjoittelija Ryan (31.v), kanadalainen Glen sekä australialainen pokeriguru Tron (kuva alla). Vaikka ”mateship”-kulttuuri suosiikin selkeästi maskuliinisempaa sukupuolta, niin olen saanut aivan loistavia ystäviä myös vastakkaisen sukupuolen edustajista. Mainitsemisen arvoisia tapauksia ovat Carmel ja Sherri Uudesta-Seelannista, Hazel Kanadasta (kuva alla) sekä Kate Briteistä. Jostain syystä osa jätkistä on 18 tai lähelle, kun taas esimerkiksi yllä mainitut tytöt/naiset ovat vähintään 26 vuotta vanhoja. Sanon heitä kuitenkin tytöiksi siitä syystä että he sopeutuvat muiden joukkoon täydellisesti, sillä täällä ei ole mitään väliä kuinka vanha olet, mistä tulet tai minkälaiset taustasi ovat, kaikki ovat yhdenveroisia.
Tiistai-iltana keräännyimme jälleen, kuinkas muuten, pokeripöydän ympärille, ja kaikki käyttäytyivät kuin olisin muuttamassa pois maasta, sen sijaan että olin menossa vain 15 minuutin kävelymatkan päähän. Vaihdoimme kaikkien kanssa numeroita/maili
osoitteita yms, ja sovimme että tekisimme pokerista jatkuvan tavan, jolloin voisin tulla aina iltaisin pelaamaan ja tervehtimään uusia ystäviäni. Muutama kaverini oli myös muuttamassa lähistölle, kuten Liam ja Glen, ja sovimme että tulisin vierailemaan heidän luonaan pikapuoliin. Itse asiassa Glen oli jo muuttanut, mutta hänkin tykkäsi tulla viettämään aikaa Billabongiin muuten vaan. Iltaan kuului myös ehkä elämäni onnistunein taikatemppu. Muiden korotellessa chippejä vieressä, päätin hauskuuttaa Hazelia, ja neppailin muutamalla pikkutempulla jotka osasin. Tämän jälkeen siirryin bravuurinumeroon, ja annoin hänen valita pakasta kortin, jonka hän sen katsottuaan palautti pakkaan, ja pakka palautettiin pöydälle Tämän jälkeen muutaman maagisen liikkeen (tässä vaiheessa myös muut olivat kiinnittäneet huomionsa meneillään olevaan magiaan) seuratessa muutamaa loitsumaista sanaa ja suuria elkeitä, vedin saman kortin viereisellä pöydällä olevan sanomalehden välistä. Porukka oli aivan haltioissaan ja suosionosoitukset olivat massiivisia! Nautin tietenkin valokeilasta ja kieltäydyin näyttämästä temppua uudestaan, vaikka kaikki kuinka anelivat.
Odotin mielenkiinnolla keskiviikkoa, pääsisinhän vihdoin omaan asuntoon, tai siis jaanhan tuon asunnon viiden muun hengen kanssa, jokaisella on oma huone, keittiö, olohuone ja saniteettitilat ovat yhteiset. Mutta pääsisinpä ainakin asettumaan pysyvästi aloilleni. Pienenä huolenaiheena oli taas kerran tuo, ah niin mukava ja tunnettu ”kämppislotto”, jossa ilmeisesti Aulis Gerlanderin virkaa toimittava asuntotoimisto luo voittorivit random-generaattorilla. Lisämausteensa voittorivin valintaan toi se, että kyseessä olisi sekakämppä, eli ilmeisesti puolet tulee olemaan tyttöjä ja puolet poikia. Liitin jokailtaiseen rukoukseeni hienoisen toiveen siitä, että Ruotsin naisvoimistelijoiden joukkue osuisi juuri omaan kämppääni. Jätkistä nyt ei ole niin väliä, kunhan eivät ole mustalaisia eivätkä muita kerjäläisiä, niin tulemme varmasti toiveen. Tietty olisi mukava jos kaverit olisivat paikallisia kynäniskoja, niin olisi samat kiinnostuksen kohteet, sen sijaan että kundit olisivat hasaa polttelevia rastafareja. Well anyway, tuon iltarukouksen lisäksi en pysty asiaan tällä hetkellä muuten vaikuttamaan, joten annetaan sen olla ja katsotaan mitä tuleman pitää.
Ja tuo kommenttien jättäminen blogiinhan ei siis kaikesta huolimatta vaadi minkäänlaista kirjautumista palveluun, kunhan noudattaa ruudussa olevia ohjeita, niin avautuminen ja kaikenlaisten turhien toiveiden ja murheiden vuodattaminen onnistuu noin minuutissa. Ja jos SINULTA ei löydy minuuttia, niin miten luulet että oma kiinnostukseni tuottaa likaista ja yksityiskohdilla herkuttelevaa tekstiä vain SINUN ilokseksi pysyy yllä?
13 kommenttia:
No, eihän tähän sun blogiin kehtaa edes kommentoida tälläset lokinkoipiset, epämuodikkaat, ei-joogaavat ja pienikeuhkoiset suomitytöt kun siellä on kaikki niin vallan upeita :)
Onnea kämppislottoon! Tiedän miten ikäväksi elämän voi tehdä täysin kajahtanut huonekaveri.
Heh, no eiköhän se nyt oo melko selvää että ite et tohon kategoriaan kuulu millään lailla. Ainoo mikä noista matchaa jollain tavalla, on toi ei-joogaavat, ja oon nähny sun tanssivan melko notkeasti, joten kuittaan sen sillä;)
Mutta todella jees että jaksoit puumerkkisi jättää, mietinkin että ootko tänne eksyny lukemaan epätoivoisia tarinoitani:)
Haha, ihan kuin et tuntisi rajatonta uteliaisuuttani! Tietenkin kyttään kaikkea mahdollista... Ei vaan heti pitäisi paljastaa sitä :) (Sitäpaitsi ajattelin noudattaa omaa periaatettasi "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan" mut en sitten malttanutkaan ;))
No joo, oot oikeassa, ehkä ansaitsen tuon:) Mutta kuitenkin, on tosi hyvä että tommoset vaihtarimatkailun konkarit jaksaa välittää, ja jelppii tämmösii uuden maailman eksyneitä pojankloppeja:) Kokeneempien neuvot on painonsa arvosia kullassa:)
Moro Joona! Ei hemmetti että käy kateeks sua :D
Mitä enemmän näitä luen niin sitä enemmän tekis mieli kesän jälkeen tulla sun aisapariks sinne! KV-toimistossa vaan sanottiin, että jos on 2.sijalla vasta Sydney niin saattaa olla aika hiljasta, kun on niin paljon hakijoita...but hope for the best fear for nothing!
Hemmetti, täällä on oikeesti niin hienoo, että sitä on mahdotonta kertoo ton tekstin välityksellä, vaikka yritän kyllä parhaani. Sanoisin et käyt äkkii vaihtaas sen Sydneyn ykköseks, ja sitte käyt hakees safarikuteet anttilasta, ja tuut meikän messii tänne. Voin vaan kuvitella sitä hävitystä, mitä saatais tutkaparina aikaan;)
Mukavaa luettavaa. Näköjään pysyy punttien lisäksi myös kynä kourassa :P Ei muuta kun jatka samaa rataa ja muista lisäillä kuvia myös ahkeraan lisukkeeksi :)
kettu kuittaa
No hyvä että mestarikii eksy tänne. Hätätilanteessa pyydän sitte neuvoja ja opastusta:) Ja kai muistat että lupasit ottaa sitte sen ensimmäisen isyyskanteen tiimin puolesta;)
Hienoa Joona että säkin oot päässy maailmalle.
Ei voi tehdä hyvää miehelle olla siellä susirajan takana pimeessä Idän yliopistossa.
Luotan että tuut vuoden päästä takas sivistyneenä ja maailmaa nähneenä.
(nyt ollaan muuten aika pitkälti samalla aikavyöhykkeellä, vuodenaika on kuitenki down under ;)
Aivan loistavaa, että lukioaikainen taisteluparini, ja opetuslapseni (vai meniks se toisinpäin?:) on löytänyt tiensä tänne! Todellakin, olis se väärin viettää koko opiskeluaika siinä kommunistien vieressä, ilman aurinkoa ja bikinien vahtaamista:)
Joo se on se perussuomalainen kateus, mikä iskee aika pian ku tätä lukee :) Mut eiks se oo aika hyvä jos sen uskaltaa myöntää hehe :)
"(niin Suvi, joillain ihmisillä on siis sunnuntaisin muutakin tekemistä kuin maata kotona potien jumalatonta krapulaa kahden edellisillan bakkanaaleista)" Onneksi tiedän, että tuo ei tarkoittanut minua.. :) Sen verran näitä "jumppia" täällä Pajiksessa on vededettävinä, että on plussaa, jos edes joka toinen sunnuntai on vapaa. Ja kyllä naisetkin tekevät salilla muutakin kuin "neiti liikkeitä". <3:lla matkaasi seuraillen ja osoitetta tekstarilla odottaen!
ps. Onneksi muistat myös äitiä ja tosiaan jätät ne "värikkäimmät" jutut kertomatta..
Hehe, joo ei huolta, toi oli osoitettu aivan toiselle Suville, joka varmasti itse tietää sen aivan hyvin;)
Kiva että joku muukin kantaa huolta äidistä, ja laitan sitä osoitetta kyllä tulemaan, ei huolta;)
Lähetä kommentti