torstai 3. huhtikuuta 2008

Aussielämän perusteet, 5 op

Australia, tai niin kuin paikalliset sanovat Wonderland Oz, suomalaisittain tutummin Ossila, on siis itse asiassa manner, eikä pelkästään maa tai saari jossain päin eteläistä päiväntasaajaa. Se on myös maanosana kaikista tasaisin, kuivin sekö matalin. Australia omaa henkeä salpaavan luonnon höystettynä monenmoisilla elukoilla, joista eurooppalaiset saavat vain uneksia. Suurin osa Ossilasta on itse asiassa asumatonta outbackia, vaikka suurimmat kaupungit toimivatkin asutuskeskuksina sivistyneen maailman malliin. Australian väestöntiheys on maailman pienin maan pinta-alaan nähden, vaivaiset 2.5 reppumatkaajaa/aboriginaalia neliökilometria kohden, kun sama lukema on Suomessa reilut 15 metsuria/km2 ja toisessa kärkipäässä, Monacossa jopa 22000 veropakolaista/km2.

Niin kuin arvata saattaa, kun ollaan toisella puolen maapalloa, niin suurin osa asioista tehdään päinvastoin kuin päiväntasaajan yläpuolella. Ossilassa ajetaan autoilla brittiläisittäin vasenta kaistaa (mikä johtuu siis mantereen ylösalaisesta asemasta Suomeen nähden eikä niinkään englantilaisesta isäntämaasta), vuodenajat menevät päinvastoin kuin Suomessa, kahvinkeitin ei ole kodin tärkein elektroninen laite ja turkkilainen kebabin myyjä on itse asiassa valkoinen. Ilman viiksiä.

Kesällä (siis Suomen sysitalvella) lämpötila heittelee 25-35 asteen välissä, mutta auringon jatkuva porotus saa kyllä lämpötilan tuntumaan lähinnä nelikymppiseltä, ja vaatetus kannattaa valita sen värin mukaan mikä peittää 24/7 läsnä olevat hikiläikät. Tosin puolet ihmisistä on sillä linjalla että jos muut niin minäkin, ja kyseinen kosteusilmiö on havaittavissa yhtä selvästi kuin epätoivoisesti piilotetut pälvikaljut Suomessa. Kun kotimaassa siirrytään juhannuksen viettoon. niin ainakin viime kesien perusteella lämpötilat ovat aika lähellä toisiaan pallon eri puoliskoilla. ”Talven” lämpötila on täällä päiväsaikaan hurjat 10-16 astetta, mutta pimeimmät huhut kertovat että joskus yön aikoihin lämpötila saattaisi laskea jopa nollan alle. Tämä tosin ajaa taas Ossilan katastrofin partaalle, koska heinäkepit vetävät paksut takit päälle jo kun lämpötila laskee kahteenkymmeneen. Tuossa vaiheessa suomalainen vielä tuumaa että kunpa tämä helle vielä kestäisi:) Lämpötilan laskiessa kymmeneen, paikalliset intiaanit kaivavat pipon ja kintaat esiin, meikäläinen miettii että pitäisikö lähtea biitsille ottamaan arskaa. Nollan kohdalla kansa on paniikissa ja itkee täällä tuntemattoman keskuslämmityksen perään, itse lakkaan käyttämästä aurinkovoidetta ja mietin että menikö aurinko pilveen? -10 astetta ja Ossilasta löydetään ensimmäiset kylmään kuolleet, itse rupean viimein käyttämään pitkähihaista. -20 astetta on täällä jo tuntematon, korkeintaan elokuvista tuttu käsite. Itse valaisen kavereita että tuolloin kotipuolessa aletaan harkita talvivaatteiden esilleottoa. Kymmenen astetta lisää miinukselle, susirajalla tunnustetaan vihdoin talven alku, mutta pipon käyttämisestä kieltäydytään. Kun aloitan lauseen ”miinus 40 astetta…” niin lähimmät naishenkilöt pyörtyvät ja muidenkin on vaikea hengittää. Turha enää mainitakaan, että miinus viidessäkympissä vasta aloitetaan Suomen armeijan talvisotaharjoitukset, ja kuten kaikki muistavat, niin loogisesti ainoan SA-INT mallisen pakkastakin käyttö on varattu pelkästään lomille;)

Tosin kun ajatellaan asiaa toisinpäin, niin pohjolan viikingin valkeus herättää aina kysymyksiä.
Johtuuko hiusteni väri lumen määrästä, vai olenko sukua Scooterille? Ovatko suomalaiset nähneet koskaan neekereitä? Jotkut sivistyneet tietävät jopa pääkaupungin, mutta heti seuraava lause paljastaa tietämyksen oikean tason: ”Onko Helsingissä paljon eskimoita?” Suosikkikysymykseni on kuitenkin se, kun ruskettuneempi porukka ihmettelee kalpeuttani ja kysyy että eikö meillä ole Suomessa ollenkaan kesää? ”Kyllä, kyllä on, mutta minä olin sinä päivänä koulussa/töissä”

Australiassa on noin reilut 20 miljoonaa matkaajaa, heimoveljeä tai muunlaista rikollisten jälkeläistä. Tosin faktatietojen mukaan neljännes väestöstä on mustal…öh, ulkomaalaisperäistä, ja saman lähteen mukaan Ossilasta pitäisi löytyä reilut 17 tuhatta suomalaista. Itse olen törmännyt ainoastaan kahteen reppumatkaajan, mutta muuten ainoat suomenkielen sanat joilla olen päässyt kommunikoimaan ovat yllättäen kippis ja perkele. Tosin yksi tyttö muisti Vilpposen Antin kolme vuotta sitten opettaman ”anna mulle piiskaa” –lauseen:) Yhdistettynä pullolliseen tequilaa lause sai aivan uudet mittasuhteet:) Aboriginaaleja kansasta on vaivaiset 400 000, ja muutama vuosikymmen sitten heitä ei pidetty lain mukaan edes ihmisinä. Siis sama käytäntö jota Suomessa sovelletaan somaleihin ja pizzanpaistajiin. Ja ruotsalaisiin. Ei siis ihme että vaikka 90 % Ossilan väestöstä on keskittynyt 2.6 prosentin maa-alueelle, siis selkeämmin akselille Sydney-Melbourne-Adelaine-Perth, niin 90 % didgeridoota soittelevista alkuasukkaista pitää tikkumajojaan jossain päin outbackia.

Niin kuin sanottu jo aikaisemmin, paikallinen kansa on hyvin ystävällistä ja lämminhenkistä, jotain mihin suomalainen harvoin kotimaassaan törmää. Veljellinen huolenpito ystävistä ja toisen hyvinvoinnin jatkuva varmistelu kuuluvat normaaliin elämään, ja ystäviä on joka kulmassa. Tuntemattomien kanssa tulee helposti juttuun, toisin kuin Suomessa, jossa katsotaan kieroon ja otetaan etäisyyttä jos edes yrittää kommunikoida vieraan kanssa.

Kielellisesti englanti on kova sana, vaikka muilla kielillä pärjää myös jonkin verran, koska siirtolaisia ja paikan päälle jääneitä matkaajia on niin paljon. Ossilan puhetapa eroaa kuitenkin maailmalla opitusta englannista siinä, että paikalliset eivät tiedosta taukoja sanojen välillä, vaan kaikki lausutaan yhteen putkeen: ”Howyadoingsporty?, Whassupmate?” Toinen paikallinen luonteenpiirre kielellisille hienouksille on alku- ja lopputavujen nieleminen, ja se yhdistettynä edelliseen tekee puheesta erittäin nopeaa, ja ensikertalaisille vaikeasti seurattavaa. Tosin tapa suosii maailmalla vähäpuheisena kansana tunnettuja suomalaisia, koska näin voi jo ennestään minimaalista puhumisen määrää vähentää ainakin puolella:) Ja vaikka englanti ei olisikaan vahvin puolesi, niin alkuun riittää kun osaat ilmaisut ”G´day mate”, ”how r ya doing mate?” ja ehkä yleisimpänä ”no worries mate!” Ja niin kuin englannin kielessä yleensä, sana ”please” on hyvä liittää joka lauseeseen aina kun mahdollista, ja sanan ”mate” käyttö kannattaa myös opetella, koska sitä on niin mukava tunkea joka lauseeseen, myös silloin kun se ei ole tarpeellista.

Vaikka yleisesti väitetään että Australia on kallis, niin hintataso on kyllä pitkälti samaa luokkaa suomen kanssa. Kalleuden tuntu tulee enemmänkin siitä, että täällä houkutuksia on enemmän kuin laki sallii. Valikoima on laajempi, ja lomahenkisyys ajaa ihmiset tuhlaamaan rahansa kaikkeen mahdolliseen. Ja turisteja/vaihto-oppilaita ajatellen, Ossila tarjoaa mitä parhaimmat mahdollisuudet erilaisiin hullutuksiin. Hinnakkaina esimerkkeinä 4 päivän surffikurssi a´la 400 taalaa, sama taalamäärä sukelluskurssin läpikäymisestä, laskuvarjohyppy vajaat kolmesataa, samoin kuin purjehduskurssi. Ja kaikki yllä mainittu huvittaisi käydä läpi. Joten ainoaksi vaihtoehdoksi taitaa jäädä se hanurin myyminen aseman kulmalla, tai sitten töiden hankkiminen. Taidan kääntyä jälkimmäisen puoleen. Elintarvikkeet ovat suunnilleen samoissa hinnoissa. Tosin hakemalla löytää melko halpaa lihaa. Esimerkiksi kilo keskitason beeffiä maksaa vajaa 10 euroa, ja jauhelihan hinta vaihtelee laadusta riippuen. 5 tähden Premium-liha on 10 euroa kilo, kun kolmen tähden vastaava ydinjäte maksaa reilut 5 euroa kilo. Maito maksaa vajaa 4 euroa/3 litraa, ja ilmeisesti opiskelijoiden viinahampaan parasta ajatellen, alkoholi on hieman kalliimpaa kuin Suomessa, ja sitä ei kaupoissa myydä. Viljatuotteet maksavat paikallisessa alkossa about kymmenen euroa per päkki, ja breezerit/smirnoffit/muut värikkäät neitijuomat ovat Suomen hinnoissa. Kirkkaat ovat myös asteen kalliimpia, Finlandia kustantaa 20 euroa/0.7L ja länsinaapurin brändivodkien helmi, eli 0.7L Absolut Vodka irtoaa 27 eurolla. Baareissa hinnat ovat aika samoja kuin kotona, maltaan ollessa 3-5 euroa ja smirnoffin 6-9 euroa.

Ulkona syöminen maksaa paikasta riippuen 10–15 euroa, ja kansainvälisen standardin mukaan mäkkärin ateriat ovat saman hintaisia taaloissa täällä, kun ne ovat egeissä kotona. Kahvinkeitin on täällä melko tuntematon käsite, ja pikakahvi on ainoa julkisesti tunnistettu lajike. Itse olin aikeissa ostaa keittimen, mutta jo kolmannen yrityksen jälkeen löysin siedettävän, jopa hyvältä maistuvan Mocconan Mystiquen. Kunnon ruisleipää ei löydy kirveelläkään, mutta vaaleaa pullaleipää on sitäkin enemmän. Vaatteita on myös kaupoissa enemmän, paljon enemmän, ja hintataso on sama kuin Suomessa, paitsi aikaisemmin mainitussa market cityssä, joka on piraattituotteiden Tallinna.

Isoimmat supermarketit ovat auki 24/7, ja lähimpään on matkaa 10 minuuttia, mikä helpottaa elämää huomattavasti. Tosin kassat tunkevat Suomessa yhteen kassiin mahtuvat ostokset täällä jumaliste neljään pakastepussia vastaavaan säkinkorvikkeeseen! Onneksi kärryt saa työntää kotiin asti, palautuksen voi hoitaa sitten joskus… jos jaksaa. Valmisruokia ei todellakaan ole samassa mittakaavassa kuin Suomessa, paikallinen Ossi (aussie) tekee ruokansa tuoreista eineistä, tai käy kääntämässä alligaattorin lähimmästä joesta. Kenguru muuten maistuu samalta kuin viikon vanha jauheliha, en suosittele.

Julkisilla liikkuminen on vähintään puolet halvempaa kuin Suomessa, ja takseja on joka kulmalla, joten jos ei huvita kävellä, niin reippaasti vain käpälää pystyyn. Vaikka rosvoista ja muista berbereistä varoitellaan aika usein, niin omakohtaisesti olen kokenut kaduilla liikkumisen aika turvalliseksi, enkä ole suurempaa vaaraa myöskään havainnut. Tosin kerta se on ensimmäinenkin, enkä usko että paikalliset teloittajat mainostavat itseään kaduilla. King´s Crossia pidetään yleisesti värikkäänä kaupunginosana, samaan malliin kuin Lontoon Soho, mutta sinne asti en ole vielä päässyt, vaikka suunnitelmissa se on useaan otteeseen ollut. Tosin yksinhän en ole sinne menossa, ainakana yöaikaan. Tyhmä saa olla muttei tykkimies…

Liikenne yleisesti ottaen on samaa luokkaa kotimaan kanssa, eikä lähellekään keskieurooppalaista hullunrallia, jossa nopein/uhkarohkein ajaa aina ensin. Liikennevaloja on joka kulmassa, ja jos meinaat tien ylittää vihreän valon aikana, niin joudut odottamaan vähintään ikuisuudelta tuntuvan viisiminuuttisen. Kun valo vihdoin luojan armosta vaihtuu, niin viimeistään puolessavälissä suojatietä huomaat kauhunsekaisin tuntein että on parasta juosta, koska armonaikasi loppui kolme sekuntia sitten ja neljältä kaistalta mylvivät peltilehmät painavat päälle kuin kiimaiset hirvet! Itse olen sen verran kärsimätön, ja business-tieteilijänä aikana on luonnollisesti rahaa, joten ylitän tiet missä parhaaksi näen, yleensä periaatteella ”kokeillaan kerkeänkö?”. Jos pyöräilet, käytät kypärää. Yksinkertaista ja lain sanelemaa. Täällä näkee myös aika paljon potkulautoja ja muita erilaisia moottoroituja vempeleitä, skootterit ja mopot loistavat tosin poissaolollaan.

Turisteja ei suotta pelotella tappajasammakoilla ja muilla yhtä pelottavilla kurnuttajilla. Vaikkakin Australia omaa kauniin luontoeläinkannan, on näkymällä myös hintansa, sillä esimerkiksi maailman 15 myrkyllisimmästä käärmeestä Ossilassa elää kymmenen, ja niillä on kaiken lisäksi 83 muuta kaveria jotka peittoavat kyyn myrkyllisyydessä mennen tullen. Kuninkaana häärii Australian Taipaani, maailman myrkyllisin maalla elävä mato, jonka kertalaaki riittää lähettämään 200 lammasta tai 250 000 hiirtä unten maille. Koska käärmeitä on niin paljon ja oikean vastamyrkyn löytäminen on vaikeaa, onkin parasta pelata varman päälle ja kantaa machetea/kirvestä aina mukanaan. Niin, ei siis käärmeitä varten, vaan jotta selviäisit tuskallisen kuoleman sijaan amputoimalla raajasi. Luonnollisesti myös maailman myrkyllisin hämähäkki, Funnel web (tunneliverkkohämähäkki) elää täällä, ja tietysti laji asustaa juuri Sydneyn seudulla, ja kyllä, nimenomaan kaupungissa:) Kyseinen iljetys tappaa vuosittain muutaman ihmisen, saman määrän kuin käärmeet. Jotta tämä ei olisi vielä tarpeeksi, on muistettava vielä skorpionit ja maailman suurimmat muurahaiset. Ja tämä kaikki kattaa vasta maalla liikkumisen.

Kun jorpakkoon asti joskus uskaltautuu, on hyvä pitää mielessä että vajaat kymmenen metrin krokotiilit tappavat pari ihmistä vuodessa, ja hain hyökkäyksen kohteeksi joutuu vähintään kolme ihmistä vuodessa, joista kaksi onnekkainta selviävät yleensä raajan menetyksellä. Jos on joskus nähnyt elokuvan tappajahai, voi päätellä mitä sille viimeiselle käy. Luonnollisesti Sydney kuuluu taas kärkitilastoihin eväkkään kohtaamisessa. Tämän päälle tulevat vielä rauskut, pallokalat, meduusat, mustekalat sekä merikäärmeet. Ei ihme että saapuvien siirtolaisten hurjasta määrästä huolimatta Australian väkiluku pysyy suhteellisen tasaisena…

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olen kuullut huhua että merikäärmeellä on niin pieni suu, että se pystyy puremaan ihmistä vain peukalon ja etusormen väliin jäävään nahanpalaan. Eli yksi vaara vähemmän kunhan uit siellä sormet räpylämäisesti yhdessä :) Voit kiittää minua myöhemmin!

Julius kirjoitti...

Kiva briiffaus mate, ens kerralla lisää please! Ilkeitä otuksia manner täynnä mate! Ei kuulosta kivalta, voisit kertoa mukavempia asioita enempi, ettei tulis kakki housuun, please!

Kieltämättä ois karua joutua jonkun pienen matosen puremaksi, joka sitten aiheuttaisi arjalaisen kaatumisen kenttään häpeällisesti kuin sähkökärpäslätkällä teloitetun itikan. En tiä sitte oisko se miehekkäämpää joutua alligaattorin tai hain välipalaksi (tosin sinut vois lukea jo pääruuan kokoiseksi). Tosin ei tämä Suomessakaan ole kiva olla hyttysten tai pakkasen tapettavana, perhana ku ne vie niin kauan ja sattuu kuitenki aika paljon. Ainahan voi toki kerjätä verta naapurin mustalaisilta jos kyllästyy elämisen sietämättömään keveyteen. Life is hard, then you die. Käytätkö muuten paljon suolaa ruuassas? Se on hitaasti tappava myrkky, mutta älä huoli. Tuskin sulla kiire pois onkaan.

Nojoo meni melkoseks elämä-kuolema-tarinaksi. On se Australia silti mitä ilmeisimmin mahtis paikka, lukuunottamatta noita vaarallisia elukoita. Pitää vain toivoa, ettei satu omalle kohalle ja tietty voi pitää kaupungillakin liikkuessa niitä Terminator-bootseja jalassa. Nukkuessahan ne on välttämättömät siellä.

Surde kirjoitti...

Loistava artikkeli -vai miksi nyt noita kutsua :). Oot siis syönyt jo kengurua? Niistä jätit kertomatta missä päin ne yleensä viilettää enimmäkseen ja ootko päässyt vielä henk. koht. tutustumaan!

Tupakoimatta 6 viikkoa! -veto, että oon polttamatta siihen asti kun tuut takas ;)???

Joona "Crocodile Dundee" kirjoitti...

Olet muuten aivan oikeassa oikeassa. Merikäärmeillä riittää kobran verran myrkkyä, mutta suu ei aukea tarpeeksi jotta käärme voisi purra ihmistä. Voin siis vetää henkselit yhden ruudun yli tapaturmabingostani:)
Thanks:)

Ps. Voiko hyvitystä hakea jälkeenpäin, jos käärme kuitenkin kaikesta huolimatta onnistuu puremaan minua?

Joona "Crocodile Dundee" kirjoitti...

No, jokainenhan heittää sen lusikan jossain vaiheessa nurkkaan, ja olisihan se monin verroin siistimpää joutua hain hampaisiin kuin paleltua puuvajaan.

Ajattelin jo tänne tullessani että olis tosi siistii jos sais kuvan siitä ku painis krokotiilin kanssa. Tosin pitää miettiä vielä tota trade-offia, siinä kun voi helposti menettää ruumiinosia. Säälipisteet olis kyllä taattuja sen jälkeen;)

Joona "Crocodile Dundee" kirjoitti...

Thanks Supe, voidaan ristiä ne artikkeleiksi. En ole vielä nähnyt eläviä kenguja, koska kaupunkilaispoikana vietän suurimman osan ajastani teknologian ympärillä, ja pussieläimet tahtovat puolestaan hyppiä ympäri outbackia. Tuon edellä mainitun tuttavuudenkin sain haastavasti kaupan hyllyltä. Saman hintaista kuin kananrinta Suomessa.

Veto kiinni, ehdottomasti. Mitäs pistetää panokseksi? (Ei, en tule yöksi, jotain muuta;)

Anonyymi kirjoitti...

Dude, hyvää settiä!

BTW, joko oot harkinnu töiden tekemistä? kuulostaa aika rahakkaalta tuo harrastaminen siellä, mut toisaalta töitäkää ei sielä varmaa viittis tehä säiden ym. villitysten vuoksi.. take care!

yöks toi hämis on aika iljettävän näkönen... sain hämiskammon joskus teininä araknofobia-leffan myötä :D

Tume

kasi kirjoitti...

Viinan hinta on aina hyvä puheenaine.
Siellähän se on selvästi arvossaan, kun hinta lähentelee shampanjaa ja kadulla juominen ei ole sallittua edes paperipussissa ja siitä varmaan sakotetaan enemmän kuin seksistä asuntolan pingispöydällä.

Täällä nousevan auringon maassa, lähiön viinakauppa on yhtä iso kuin lappeenrannan citymarket. Finlandia Vodkapullon saa reilusti alle 10e ja Absolut irtoaa samaan hintaan.
Siellä myydään myös maailman huonointa olutta, eli australialaista VB olutta.
VB oli muistaakseni lyhennys sanoista "very best"

Jos haluaa lapin kultaa pitää ottaa juna kohti keskeisempää Tokiota. Muumikahvilasta saa import pullon parilla kolmella eurolla eli ollaan lähellä kullan hintaa.
Anjalankosken cassassa joskus myynnissä ollutta Amiraali olutta (Etiketissä Amiraali Togo Heihachiro) saa tiskin alta joistain yksityisistä viinakaupoista.

Surde kirjoitti...

No eihän sun nyt varsin yöks tarvis jäädäkää xD

No jotain muuta ok,ok.. tää on muuten paha. Toki joku rahallinen korvaus, mutta haluun nöyryyttää sinuu kyllä jollain muullakin tapaa. Mun täytyy nyt ihan miettii tätä asiaa ja ilmottelen ku keksin jotain sopivaa.

Satunnainen ravintolamiiluttelu muuten sallittakoon xD.

Joona "Crocodile Dundee" kirjoitti...

Alkoholi on kalliimpaa, ja kylällä juominen on laitonta, toisin kuin se kotimaassa alkaa usein muistuttaa jo kansallisurheilua.

Paikallinen Alkokin on yhtä iso kuin suomalainen R-kioski, ja VB maistuu kieltämättä aika kuralle, sen vuoksi tukeudunkin Coronaan.

Joona "Crocodile Dundee" kirjoitti...

No ei varmana sallita mitään kertasauhuja silloin tällöin!

Eihän AA-kerhissakaan katsota hyvällä jos kaverit vetää parit hassut silloin tällöin.

Selvä linja, ei kessun kessua ennen paluutani!