Tenttiä pukkaa

Kaikkien innolla ja lämmöllä odottama hetki, eli se kaikkein pyhin, tenttiviikko on tehnyt tuloaan jo muutaman viikon, ja sen kyllä huomaa. Tenttien lisäksi ensimmäisten harjoitustöiden ja esseiden deadlinet sattuvat samoille kulmille, ja meno hiljenee kuin sunnuntaimessussa konsanaan. Kaikki ovat vetäytyneet lokeroihinsa ”opiskelemaan”, ja alkuhuumaan verrattuna tunnelma on parin viime viikon aikana ollut hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Sama juttu kuin Suomessa. Lukukauden alussa kun aikaa on vielä vaikka muille jakaa, niin kaikki vaan dokaavat/pössyttelevät ruohoa, ja sitten parin kuukauden aivosolujen tuhoamisen jälkeen ruvetaan viime hetken paniikissa arpomaan jotain konkreettista paperille, kun tajutaan että huomenna pitäisi palauttaa harkkatyö, josta riippuu puolet kurssin arvosanasta. Itse asiassa tenttiviikko alkoi kirjaimellisesti viime maanantaina, ja lauantaista lähtien joka toinen asukki on ollut lukittuneena huoneeseensa 24/7, enkä ole edes nähnyt puolia omista kämppiksistäni. Luulisi että tuolla strategialla saisi sitten jotain tuloksia aikaan, mutta tenttien jälkeen jengi palaa kotiin kuin äitinsä myyneenä, kyyneleet silmissä ja suru puserossa, ja heidän poistuessaan hiljaa omaan huoneeseensa, voin melkein kuulla kun he vetävät liikkuvat taakse. Toki ymmärrän että tentit täällä aiheuttavat ”hieman” enemmän stressiä kuin Lappeessa, koska siellä kyseisen vessapaperin voi täyttää muutaman kuukauden päästä uudestaan, mahtavaan nollan euron hintaan. Täällä taas hinta pyörii nelinumeroisissa summissa, puhumattakaan koko kurssin uudelleen läpikäymisestä.

Ehkä pitäisi itsekin stressata hieman, koska otin vain kolme kurssia, ja mikäli reputan yhdenkin tentin/harkkatyön (ja samalla siis kurssini) niin viisumini palaa tuhkaksi samalla sekunnilla, ja maahanmuuttoviranomaiset pistävät meikäläisen maitojunalla kotiin ennen aikojaan! Njaa, tuo turha stressaaminen ei kuitenkaan ole koskaan kuulunut meikän paheisiin, varmaan se auttaa yhtään jos pureskelen kynsiäni 24/7 ja itken huomista tenttiä! Tietty pieni stressi on vaan hyvästä, se ajaa ihmiset parempiin suorituksiin, ja yleensä ihmisiä hajottavat tenttiviikot erottelevatkin vain jyvät akanoista! En ole koskaan pitänyt noista viime päivien pänttäämisistä, ja täälläkin noudatin jo kotikonnuilta tuttua menestystaktiikkaa, eli aloitin pienen skarppaamisen jo muutama viikko aikaisemmin. Luin vartin silloin, puoli tuntia tällöin, ja jos ei napannut, niin nakkasin kirjat nurkkaan ja läksin salille/kaljalle. Jokainen nyt pystyy ottamaan puoli tuntia päivästään milloin vain, ja jos on kiire, niin lukee vaikka samalla kun vääntää pythonia kaakeliastialle.

Viime perjantaina jouduin palauttamaan ensimmäisen harkkatyöni, ja kyseessä oli konsultointikurssille tehty casen ja reflektiivisen artikkelin sekasikiö, joka lopputuloksena ei muistuttanut oikein kumpaakaan. Lappeessa olisi riittänyt kun olisi googlettanut muutamia avainsanoja, käyttänyt luovaa copy & pastea ja lisännyt loppuun koskettavan kertomuksen siitä, kuinka vaikean casen teko masensi mieltä ja ajoi ko. opiskelijan itsemurhan partaalle. Jos haluaa lisäpisteitä, voi vielä kertoa vaikeasta lapsuudestaan, tai katkerasta teini-iän romanssista, josta ei ole vielä 25-vuotiaanakaan päässyt yli! Täällä opettaja esitteli muutamia välttämättömyyksiä, ja tulin lopulta siihen tulokseen että jos haluan kirjoittaa hyväksytyn lappusen, niin sen on oltava vähintään Nobel-ehdokkuuden luokkaan! Ei s**tana! Ilmeisesti opettajan päämääränä on vain opiskelijoiden kurjuuden maksimoiminen, en näe tuossa omien tuntemuksien jakamisessa kyllä mitään bisnesteknistä merkitystä. Varmaan tuleva työnantajani on kiinnostunut siitä, minkälaisia tuntemuksia ylitöiden tekeminen minussa herättää, tai kuinka kasvattavaksi koin potkujen antamisen Lahtiselle.

”Rankan” kouluviikon jälkeen viikonloppuna iski taas tuo kirottu krooninen kyynärnivelen koukistusrefleksi, ja kylillehän sitä oli taas pakko lähteä. Viikonlopun tenttiin luku suli kokonaisuudessaan tuohon reissuun, mutta onneksi olin kaukaa viisaasti hoitanut homman jo etukäteen, joten no panic. Tiistaina marssin sitten ainoaan tenttiini, tai tarkemmin sanottuna ”välikokeeseen”. Aiheena oli tietentin jo edellisestä artikkelista tuttu Financial Management, ja tunnin raapustamisen jälkeen homma oli hanskassa, ja luulisin että aika lailla laatutuloksia saa odotella;) Tosin taas jostain kumman syystä luokkatoverini itkivät verta tentin jälkeen, kun eivät osanneet diskontata vuoden päästä saatua satataalaista tämän päivän arvoon, tai kun eivät tienneet että lasketaanko varastomiehen palkka yrityksen kuluihin. Itsehän peippailin current ratiot ja Du Pontin analyysit vasemmalla kädellä, nuohan opetettiin Suomessa jo melkein ala-asteella.

Loppuviikko menikin sitten rennommin, kun muita kokeita ei ollut, ja saatoin tehdä mitä huvitti mistään käytännössä välittämättä. No pääasiassa vietin tämän ajan joko nukkuen, syöden, pajalla tai elokuvia katsellen. Rupesin muuten katsomaan useampi vuosi sitten tullutta Fastlane –sarjaa. En edes muistanut että kuinka hyvä se oli! Sarja on ehdoton katseluhitti jokaiselle wannabe-playerille! Itse kun yritän parhaani mukaan joskus tuunata kelloni ja kenkäni muun asustuksen mukaan, niin taas sain huomata painivani kevyessä sarjassa, kun sarjan yhdessä jaksossa coolimpi kahdesta päähenkilöstä sovittaa autonsa paitansa värin mukaan. Asiaa!!!

Kelit ovat muuten muuttuneet täällä kahdessa viikossa aivan totaalisesti. Tulee mieleen aivan Suomen juhannus, jolloin harvinainen auringonpaiste vaihtuu kahdessa nanosekunnissa tuhottomaan räntäpaskasateeseen, ja tämä vaihtuu puolestaan miinus viidentoista asteen pakkaseen! No tämähän ei kuitenkaan suomalaisia haittaa muuten, mutta kun perkele kalja jäätyy pulloihin! No onneksi mitään noin radikaalia täällä ei ole (ainakaan vielä) tapahtunut, mutta porottava auringonpaiste hävisi hetkessä, ja tilalle tuli muutama sadepäivä ja Suomen kesä. Jopa meikäläinen joutuu harkitsemaan pitkähihaista, paikallisten kulkiessa jo toppatakeissa ja pilkkihaalareissa. Ja kyllä sen alkaa tässä vaiheessa jo pikku hiljaa huomata, että täällä talot on pitkälti rakennettu samalla hartaudella kuin paperilennokit Suomessa, kun seinät pitävät tuulta yhtä hyvin kuin siivilä vettä! No ehkä ei pitäisi kuitenkaan valittaa, sillä nyt on kuitenkin kulunut jo 3.5 kuukautta keskikesästä, eikä kukaan susirajallaan odota että lokakuun puolessa välissä voisi ottaa aurinkoa. Eihän? Ja jostain syystä koululla ilmastointi on Sahara-asetuksilla ympäri vuoden, mikä tarkoittaa sitä että jos aurinko paistaa, niin tulet usean litran hikoilleena luokkaan, vain saadaksesi keuhkokuumeen tai pahimmassa tapauksessa toisen asteen paleltumia! Jos ulkona on taas kylmä, niin sitä suuremmalla syyllä, jo matkalla kouluun alkanut orastava keuhkoputkentulehdus kehittyy luokassa mitä todennäköisemmin hengenvaaralliseksi tappajabakteeriksi, tai vaihtoehtoisesti AIDSiksi!
Onhan se toki ovela tapa yliopistolta maksimoida omat tuotot, kun opiskelijoiden tentitkin menevät päin mäntyä vain sen takia kun sormet ovat niin kohmeessa että kynä ei pysy kädessä! Ja jälleen yliopisto saa pari tuhatta taalaa rikkailta vanhemmilta, jotka maksavat teiniangstista kärsivän kolmekymppisen ”pikkupoikansa” opiskelut mukisematta!

Viime viikkojen matalalennosta johtuen blogi on siirtynyt muuten jo lähes reaaliaikaan. Tuossa tunnin kuluttua olisi tarkoitus lähteä Melbourneen neljäksi päiväksi pistämään elämä risaiseksi ja kaupunki sekaisin, ja tästä syystä blogi palaa kiusaamaan lukijoita ja muita vähemmistöjä vasta ensi viikon loppupuolella. Tiedän, ikävää, ette voi odottaa niin kauan, vanne kiristää päätä ja muutenkin masentaa… Ei huolta, viikon päästä (mikäli siis munuaiseni ovat silloin vielä tallella) palataan asiaan entistä ehompana, ja toivon mukaan turinaa F1-kaupungin meiningistä riittää…

Sillä välin voisitte hieman tehostaa tuota kommenttien jättämistä, erityisesti ne jotka eivät ole niitä vielä kertaakaan jättäneet. Kavereilta kuulemieni huhujen mukaan saattaa olla mahdollista että heidän isovanhempiensa lastenlapset lukevat blogia, puhumattakaan naapurin putkimiehestä tai serkun enon kälyn kaimasta, mutta olisihan se kiva tietää oikeasti että ketkä paikan päällä käyvät. Hyvänä peliliikkeenä toimii se, jos mietit että tiedänkö MINÄ että sinä luet blogia. Jos joudut arpomaan vastauksen, niin siinä tapauksessa se on kommentin paikka. Ei niitä pakkokommentteja nyt kuitenkaan ensi hätään ole pakko vuodattaa, otatte muutaman neuvoa antavan, ja suomalaiseen tapaan arvotte muutaman viikon, ja sitten vaikka tuhannen kännissä avaudutte kaikesta mikä risoo mieltä. Kaikki surut, murheet, huolet ja turhat toiveet ovat tervetulleita, ja kyllähän se aina lämmittää mieltä kuulla edes jotain teistä pohjolan tovereista.