Yllättäviä seikkailuja

Kun viimein pääsin perjantain viimeiseltä luennolta kotiin, oli olo enemmän kuin helpottunut. Voisi pitkästä aikaa ottaa taas rennosti kun ei ollut harkkatöitä tehtävänä tai sekalaista ryhmää kaitsettavana. Tietty nuo tentit olisi vielä jäljellä, mutta itse olen aina pitänyt tenttejä lähes vasemmalla kädellä tehtävinä. Ei tarvitse kuin maata kotona ja lueskella kyseessä oleva materiaali, ei se paljon helpompaa enää voisi olla. Ja sitten kun sen kerran lukenut, niin lukee uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Harjoitus tekee mestarin. Yksinkertainen kaava jota toistetaan niin kauan kunnes aihe on hallussa. Ja jos on vähänkin fiksumpi, niin aloittaa lukemisen ajoissa, jolloin yksilöstä riippuen riittää että lukee muutaman tunnin päivässä, sen sijaan että aloittaa viimeisenä iltana ja kuvittelee oppivansa kaikki lukemalla läpi yön ja pumppaamalla sitä kofeiinia suoniinsa litran tunnissa. Ja silti niin monet saavat fyysisiä kouristuksia jo pelkän tenttiviikon ajattelemisesta. Itselleni tuo aika edustaa jo lähes lomaa, kaikissa muodoissa. Ainoa velvoite on hieman silmäillä kirjoja sieltä täältä päivän aikana, muuten voi tehdä mitä haluaa.

Luonnollisesti lauantaina oli taas tarkoitus lähteä nollaamaan kulunutta lukukautta, ja alkusuunnitelmissa oli lähteä asuntolasta, noutaa muutama kaveri matkalta ja siirtyä Gumalin kautta satamaan Orbit –nimiseen yökerhoon. Lähtiessämme kuulimme että Gumalissa olisi itse asiassa taas kerran kattobileet, ja osa Geegalin jengistä oli jo suunnannut sinne. Mikäs siinä, voisimme ehkä olla siellä hetken pidempään ennen kuin siirtyisimme sataman liepeille. Saapuessamme pelipaikoille, hajaannuimme siten, että otin saksalaisen Frankin tukimiehekseni ja suuntasimme tiedustelemaan vihollisen liikkeitä katolle, sillä aikaa kun muu italialais-ranskalainen seurue suuntasi jonkun kaverin asuntoon vaihtamaan vaatteita ja valmistelemaan lähtöä. Saapuessamme katolle koimme selkeästi positiivisen yllätyksen. Ihmismassaa oli ennakoitua enemmän, yksien juhlien sijasta paikalla oli pystyssä ainakin kolmet bileet! Puheensorina oli taukoamatonta, pullot sihahtelivat auki ja ylävitoset lentelivät siellä täällä. Oikealla keittiön ja biljardipöydän välittömässä läheisyydessä oli miesvaltainen porukka kaljoittelemassa höystettynä muutamalla typerästi nauravalla tytöllä. Suoraan edessä sohva-tv-alueen valloittaneena istuivat Geegalin tytöt höystettynä vastaavalla määrällä Gumalin tyttöjä. Ei huonompi vaihtoehto, meinasin jo liittyä seuraan, kun tutkani yhtäkkiä havaitsi suunnassa 10-00 mitä ilmeisimmän synttäriseurueen, 10 pienessä hiprakassa kikattavaa tyttöstä. Koitin kaivella mieleni perukoita, mutta en pystynyt yhdistelemään kasvoja nimiin, puhumattakaan mistään muistikuvista. Samalla hetkellä ranskalaiskaverini Thibault asteli luokseni ja pukkasi kylkeen. Loimme toisiimme kaiken kertovat katseet:

”Do you know the chicks?”
”No”
”Me neither. Should we do something about it?”
“Definitely”

Päätimme että Tibo noutaisi meille muutamat oluet rohkaisuksi, jonka jälkeen suorittaisimme täsmäiskun vihollisen joukkojen keskelle. Aloin selostaa hyökkäyssuunnitelmaa Frankille, joka kuitenkin saksalaisena vastusti kaikenlaista sosiaalista kontaktia, ja oli tasan sitä mieltä että olisi parempi siirtyä alakertaan. Yritin tehdä kaverille prioriteetit selväksi, mutta mitä pidemmälle etenin, sitä hermostuneemmalta kaveri näytti. Sovimme sitten että saksanpoika menisi alakertaan etsimään muita, mutta soittaisi heti kun muu seurue olisi lähdössä. Yllättäen tässä kävi taas niin että kuulin Frankista seuraavaksi vasta seuraavana päivänä, mutta ei anneta sen haitata. Meinasin ensin odottaa Tiboa, mutta koska hän oli ranskalaisena tunnettu supliikkimies ja naistennaurattaja, niin päädyin sitten harkittuun ratkaisuun jossa itse suorittaisin tulenavauksen ja näyttäisin fransmannille että kyllä sitä kylmässä pohjolassakin osataan ainakin puhua, jos nyt ei pussata. Kertasin nopeasti mielessäni pikkuveljeni painottamia pirkonkaatosääntöjä.

1. Työnnä rintakehä ulos ja käyttäydy kuin Euroop…Uuden-Seelannin omistaja 2. Puhu mahdollisimman möreällä äänellä (viestii miehisyydestä ja testosteronin vapaasta virtauksesta ts. mahdollisimman isoista kiveksistä) 3. Kun menet pöytään, niin tunge toinen käsivartesi (se isompi) mahdollisimman näyttävästi esille, kuin olisit baaritiskillä 4. Jännittele edellä mainittua käsivartta mahdollisimman useasti 5. Tee kaikille tsiguliisoille selväksi että käyt salilla (puhu mahdollisimman kovaan ääneen, jotta viereisissäkin pöydissä ymmärretään varmasti että nyt on se A-luokan UROS lähettyvillä!) 6a. Muista mainita penkkituloksesi. Mitä vähemmän arvelet kissojen tietävän bodaamisesta/mitä enemmän he ovat juovuksissa, sitä suuremmin voit liioitella. Nyrkkisääntönä penkkaat kuitenkin vähintään 200 kiloa (kannattaa mainita lukemat mieluummin paunoissa, koska vaikka muijat ei kuitenkaan ymmärrä mistä puhut, niin silti 500 paunaa kuulostaa aina paremmalta kuin 250 kiloa!) 6b. Jos pöydässä sattuu olemaan joku kynäsiska, joka rupeaa pätemään/väittämään vastaan, niin jännitä hauistasi ja TUIJOTA hänet hiljaiseksi! (jos Chuck Norris pystyy tähän niin pystyt sinäkin!) 7. Keskustelun lomassa kysy mahdollisimman usein että ”olikos se vessa/keittiö/Sakari/mikä tahansa tuolla päin?” samalla kun osoitat sinne suuntaan koukistaen olkavarttasi (aka päästät kyhmyjoutsenen ulkoilemaan). Mitä useammin, sen parempi! 8. Ähise mahdollisimman paljon aina liikkuessasi, ja kysyttäessä tee selväksi että MASSIIVISET lihaksesi estävät sinua liikkumasta normaalisti 9. Mitä enemmän puhut tyttöjen rinnoille (kasvojen sijaan), sitä vakuuttuneempia he ovat kiinnostuksestasi 10. Sano nimeksesi joko KOSTAJA tai The DOOM, tämä saa minkä tahansa neitosen kosteaksi kuin pesusienen!

Näillä tiedoilla aseistautuneena päätin edetä kontaktiin. Muutama dressmanmaisesti hidastettu askel pöydän viereen, haukottelua etäisesti muistuttava tuplahauikset edestä -poseeraus, jonka jälkeen jännittelin lihakseni äärimmilleen ja astuin (lue = vyöryin ähisten) tyttöjen piiriin: ”Howyadoing ladies?” Tytöt pyysivät meikäläistä nopeasti istumaan seurakseen, ja teinkin työtä käskettyä. Ainoa virheeni oli siinä, että jouduin istumaan viistosti vastapäätä pöydän parhaimman näköistä tsirpulia, sen sijaan että olisin saanut vieruspaikan tai edes vastapäätä olevan position. Muut kisulit kuitenkin lepuuttivat pakaroitaan jo näillä tuoleilla, joten niille paikoille ei ollut ainakaan ihan heti asiaa. Ja tietysti samalla hetkellä kun Tibo palasi paikalle, niin hottiksen vierestä vapautui paikka muorin mennessä tupakalle. Hah. Sen lisäksi että kaverille suodaan kulttuurietu, niin näköjään onnetarkin suosii häntä. Siinä sitten nauratimme tyttöjä ja heitimme läppää varmaan tunnin verran, ja yritimme samalla houkutella tyttöjä mukaamme baariin. Muutama heistä (tämä kaunein mukaan luettuna) suostui jo ehdotukseen, mutta koska naiset eivät jostain syystä osaa ajatella omilla aivoillaan, niin he eivät voineet lähteä mikäli kaikki tytöt eivät suostuisi lähtemään. Ja tietty siinä sitten juuri ryhmän sotanorsut rupesivat haraamaan vastaan, todennäköisesti vain sen takia koska heille ei oltu osoitettu tarpeeksi huomiota! Perinteinen skenaario! Se on ilmeisesti vain luonnonlakien mukaista että aina, siis AINA, naisporukassa on joku mursu joka päättää terminoida muitten hauskanpitoyritykset vain sen takia koska kukaan ei yritä vongata häneltä mitään. Ja mistäköhän se johtuu? Ehkä tuon liikanimen pitäisi antaa jo jotain vihjeitä! Ja EI, ne jalkapallokentän kokoiset hikiläikät kainaloissa EIVÄT varmasti auta sitä asiaa yhtään!!!

Tytöt poistuivat hetkeksi vessaan meikkaamaan/vaihtamaan tamponeitaan, ja teimme ranskalaiskaverini kanssa välittömän tilanne-arvion. Päädyimme yksimielisesti universaalisti käytettyyn asteikkoon, jonka perusteella tulimme siihen tulokseen että kahdeksasta vapaasta kissasta 3 oli hyvännäköisiä – mäyräköiran jälkeen! 4 kimuleista olisi hyvännäköisiä kuuden kaljan jälkeen ja juuri se ainoa minihame jota molemmat yrittivät lämmitellä oli se joka ainoana ylitti alkoholittoman kauneusrajan. Yleensä tässä vaiheessa iltaa ongelma ratkeaa helpoiten vain juomalla lisää, mutta olimme hieman liian heikosti varustautuneet alkoholin suhteen, eikä baarivaihtoehtokaan näyttänyt hirveän todennäköiseltä (kiitos siitä mursulle, v***u!). Pulmatilanne.

Suomessa vastaava kiista ratkaistaan yleensä herrasmiesmäisesti, eli joko kättä vääntämällä tai painimalla, mutta ranskiksen 60 kilon omamassa toi tähänkin tähänkin omat rajoituksensa. Kotimaassa oltaisiin itsekkäästi vain puukotettu kaveria surutta selkään (muistuu etäisesti mieleen eräs keikka Kouvolan Divasta, jolloin kaikki muut kaverit itseäni lukuun ottamatta olivat ”mystisesti” homoja *naurrr*), mutta paikallisen mateshipin mukaan päädyimme sopuisampaan ratkaisuun. Ensin ajattelimme ratkoa kiistan yksinkertaisella ”paras mies voittakoon”-taktiikalla, mutta ongelmana on se, että tällöin jopa hölmömpikin sirkku tajuaa ennen pitkää että hänellä on valtit käsissään, joten päädyimme ratkaisemaan asian samalla tavalla kuin suurmiehet ja sotapäälliköt kautta historian, eli yksinkertaisesti kivi-paperi-sakset –strategiamatriisia käyttämällä. Ja tietysti kiveni haukkasi turhan innokkaasti kaverin paperia, mikä tarkoitti sitä että ranskalainen sai yrittää ensin. No, kaikessa reiluudessa, olihan hän positioedustaan johtuen luonut hieman enemmän peliä, ja toisaalta itse olin vähän kahden vaiheilla. koska tyttöset olivat juuri ja juuri parikymppisiä, eli aivan liian nuoria omaan makuuni;)

Kauempaa hissien luona tuo nätein noista tytöistä viittoili meitä luokseen samalla kun hän astui hissiin toisen kaverinsa kanssa. Marssimme perään siinä uskossa että pääsisimme vihdoin lähtemään baariin, mutta matkalla alakertaan selvisi että tytöt menivät vain ottamaan vastaan lisää vieraita. Äh. Istahdimme Tibon kanssa aulaan sohville pähkäilemään tilannetta sillä aikaa kun misukat menivät kadulle vieraita vastaan. Emme voineet seurata heitä joka paikkaan vaikuttamatta joko perskärpäsiltä tai totaalisilta luusereilta. Päätimmekin että lähdemme nostamaan humalaa joko a) baariin tai b) yläkertaan Tibon asuntoon. Teimme tämän selväksi myös eukoille kun he palasivat, ja tässä vaiheessa ranskalainen teki ensimmäiset liikkeensä, ja korjasi talteen kaunottaren numeron. ”Okay, she is yours mate”, totesin samalla kun huiskutimme hyvästit takaisin hissiin astuville tytöille.

Mitäs nyt? Jäikö omaksi roolikseni sitten se kakkosmiehen homma, eli pitäisikö meikän vain juoda muut kimulit hyvännäköisiksi? Se olisi tietysti yksi ratkaisu, joka tuntuisi illalla varmasti paljon paremmalta kuin seuraavana aamuna:) Pähkäilimme vielä asiaa aulan sohvilla, kun uusi mimmiporukka astui ulos hissistä. Neljä tavallisen näköistä kiljukaulaa ja…ja…ja…Hieraisin silmiäni ja terästin katsettani: Upeasti ruskettuneet sääret jotka tuntuivat jatkuvan vielä polvien jälkeenkin, mittatilaustarkkuudella valmistettu minihame, joka päättyi millintarkasti juuri siihen kiltin tytön ja lutkan erotuskohtaan. Askelten tahdissa keinuva, valtionpäämiehetkin polvilleen saava lantio, jota seurasi luokkaa 0.8 oleva uuma-persesuhde! Tiukkaakin tiukemmin solakkaa ja mitä ilmeisimmin ammattitaidolla veistettyä jumalaista vartaloa myötäilevä kuultavan kirkas, strategiset kohdat juuri ja juuri peittävä toppi, pitkät viljanvaaleat hiukset joihin voisi suorastaan hukkua, epäinhimillisen virheettömät, jopa täydellisyyttä hipovat kasvopiirteet, kuin suoraan uusimman Cosmopolitanin kannesta ja hymy, joka pystyisi lähettämään kenet tahansa kuuhun! Ja vaikka se tässä vaiheessa oli jo melkoista overkilliä, niin kirsikkana kakun päälle, ehdoton all-time suosikkini, bitch-energiaa ja girlpoweria pursuavat, seksikästä asennetta ja dominanssia uhkuvat nahkasaappaat! *Achtung! Achtung! Kaikki miehet kannelle!!!*

Mikäli enää pahemmin voisi asiaa vähätellä, niin olin TÄYSIN myyty jo pelkästä visuaalisesta näystä, joka oli hetkessä palanut pysyvästi sarveiskalvoilleni! Ja jos leukani ei ollut enää tässä vaiheessa alkuperäisellä paikallaan, niin se iskeytyi kuolavanan saattelemana lattiaan viimeistään siinä vaiheessa kun tämä hetket seisauttava jumalainen sulotar loi meikäläiseen pitkääkin pitemmän katseen, joka kesti aina sen ikuisuudelta tuntuvan, mutta aivan liian pian loppuvan 10 metrin matkan hissiltä ohitsemme ulko-oville. *Thank you God, thank you*

To be continued…