Ja tarina jatkuu...

En ollut hirveän iloinen siitä henkisestä puukosta, jonka olin löytänyt kylkiluideni välistä, vaikka toisaalta, seniorin julkinen avautuminen tiesi sitä, että meikäläisen oma homáge muiden silmissä nousisi kohisten. No, tuon seuranneen päivän kahakoista voisi kertoa jo ihan omat satunsa, mutta koska tarinan pitää kuitenkin jatkua, niin todettakoon nyt lyhyesti, että kyllähän siitä oma hampaiden kiristelynsä seurasi, mitä jatkui koko päivän, kuitenkin siten, että kaikki pidettiin pinnan alla. Itse käyttäydyin kuin en olisi edes tietoinenkaan asiasta, päinvastoin, olin sitäkin ystävällisempi:) Miksi paljastaa että tiesin kaverin tietävän… Pidä ystävät lähellä ja viholliset vielä lähempänä. Harmi vain, että vastapuolikin oli ilmeisesti tutustunut Sun-Tzun epistolaan, ja tästä seurasikin ankara veitsienheittokisa, jossa teräaseiden virkaa toimittivat ironia ja sarkasmi, huumorilla naamioituna. Itse tiesin hänen hänen tietävän, hän korkeintaan arvasi meikäläisen luulevan hänen tietävänsä. Varsin mielenkiintoista.

No, palatakseni varsinaiseen juoneen, ohjelmassa oli siis jo ensimmäiseltä lukukaudelta tuttu Tandem event, jossa ”kokeneet” peer networkerit ottaisivat jonkun uusista opiskelijoista siipiensä suojaan. Itse tapahtuman alkaessa porukka alkoi valua jonossa pääaulaan, ja itse luonnollisesti asemoin vaununi heti oviaukon välittömään läheisyyteen, josta pääsisin tekemään valintaliikkeet nopeiten. Ja tällä kertaa meikäläisellä olikin mielessä vain yksi maali, jonka havaitsinkin jonon loppupäässä. Juttelin samalla kohteliaasti muille, vaikka pidin silmällä ranskattaren etenemistä jonossa. Positiivista oli se, että mimmi oli luvannut jo orientaation jatkoilla olevansa meikäläisen pari. Negatiivista taas oli se, että olin melko varma että tuo keskiviikon väärinkäsitys olisi kumonnut kaikki aikaisemmat lupaukset!

Olin kuitenkin varma että pystyisin hoitelemaan tämän casen. Tyttö oli sisällä. Päätin käyttää itsevarmuuden ja jonkun naurettavan sukkeluuden yhdistelmää (mikä tekee normaalisti 25-50 pistettä damagea, riippuen vastustajan armorista). Astuin leuka pystyssä tytön näkökenttään, ja tajusin lähes välittömästi olevani pahemmassa kuin pulassa! Säihkysilmällä oli ilmeisesti auto-frost aktivoituna, koska pystyin hädintuskin näkemään juuri huurustuneen hengitykseni läpi! Kimuli loi meikään puhdasta lyijyä läpäisevän tuijotuksen, jonka jäätävyys oli sitä luokkaa, että jopa jääkarhu olisi värissyt vilusta! Tämä katkoi seuranneelta hyökkäykseltäni jo parhaimman terän, ja ilmeisesti tytön evade-abiliteetti oli luokkaa +130 %, koska kaikki yritykseni menivät ohi oikealta ja vasemmalta! Ei kai sitä kukaan nyt noin pitkävihainen voi olla!!! V***u! Yritin viimeisenä tekonani jäljitellä jonkunlaista koiranpentuilmettä, mikä ikävä kyllä meikän tapauksessa päätyi näyttämään lähinnä molossikoiran takapuolelta, ja tulos oli tietenkin arvattavaa luokkaa! Tappioon alistuneena hävisin nopeasti paikalta, mutisten jotain siitä, että olin luvannut appiukolle mennä sen kanssa karsimaan anoppilan koivikkoa. Perkelesaatana!!!

Kaikilla suurilla sotakomentajilla on aina varasuunnitelma vihollisen yllätyshyökkäyksen varalle, mutta itse en nähnyt B-suunnitelmaan kuuluvia hispaanoja lähimaillakaan! Oli siis C-suunnitelman aika! Pahaksi onneksi suurin osa tästä suunnitelmasta muodostui improvisaatiosta ja reaktionopeudesta, koska parinmuodostus oli jo täydessä vauhdissa! Kvalitatiivisen strategian epäonnistuessa päätin kompensoida kvantitatiivisella suorituksella, ja loppujen lopuksi onnistuinkin parit…pariutumaan itärajan takaa kotoisin olevan Alinan kanssa. Ja koska pitihän tästä jotain profittiakin saada, niin siinä hetken jakomielisyydessäni otin myös toisen tandem buddyn, Annin, joka oli ilmeisesti kotoisin Jordaniasta.

Aktiviteettien jälkeen sisäpiirille oli luvassa vielä Bonnien läksiäiset yliopiston välittömässä läheisyydessä toimivassa baarissa, The Loftissa, ja jostain syystä sain myös kutsun sinne. No, hauskaahan sielläkin oli, tosin se sama säilänvääntö ja hampaiden kiristely jatkui myös siellä.

Seuraavana maanantaina oli lukukauden viralliset avajaiset bisneskampuksen ulkopuolella, jossa paikalla olivat kaikki vähänkin virkaatekevät ja muut hihhulit, ja siellähän palkittiin myös ne ”puunaamaisimmat” networkaajat suurien puheiden saattelemana. Odotin jo upouuden BMW:n avaimia, mutta sainkin vain lasikuulan jonka sisällä oli pienoisyliopisto, sekä kunnian soittaa kanslerin kanssa kellotornin kelloa. Suosionosoitus, joka oli tätä ennen suotu vain viidelle yhtä vähäonniselle. Tein samalla myös tuttavuutta networkaajien uuteen koordinaattoripäällikköön, Sabrinaan. Eihän sitä tiedä että milloin moisista kontakteista on hyötyä:)

Loppuviikko menikin sitten joko töiden tai koulun merkeissä, mutta torstaina oli luvassa ensimmäiset futispelit omassa porukassa. Ja joukkueen perustaja/kapteeni/meikäläisen mukaankutsuja sattui olemaan arvatenkin… Niinpä niin, juuri SAMA tyyppi jonka kanssa olin mitellyt verbaliaani aikaisemmin! Tosin eipä tiennyt jannu etukäteen, kuinka kivuliaaksi tuo kutsu sattui osoittautumaan.

Asetuimme eri puolille (sattumaa vai ei?), ja pistimme pelit käyntiin. Ja vaikka kaveriporukassa pelattiinkin, niin kyllähän se on sanomattakin selvää, että kun on uroksista kysymys niin testosteronin ylituotanto on käynnissä heti alusta alkaen, oli lajina sitten ristipisto tai perhosuinti! Vajaan vartin pelin jälkeen yksi vastapuolen pelaajista yritti karata keskeltä läpi, epäonnekseen meikän vahtivuorolla! Olin juuri saanut itseni vauhdikkaaseen sivuttaisliikeeseen, joka risteäisi hyökkääjän kanssa kurssilla 14-30. Pistin alitajuisesti merkille että reviirilleni tunkeutuja näytti yllättävän tutulta, ja ilmeisesti kuolemaa kerjäävä hyppyrotta kuulikin pikajunaa muistuttavan puuskutukseni! Hän käänsi päätään, ja näin jo tutuksi tulleet silmämunat, jotka pullistuivat kauhusta nähdessään nopeasti lähestyvän brontosauruksen sivupersoonan!!!

KREEGAH!! Lumppujussi onnistuikin kuitenkin jarruttamaan viime hetkillä siten, että läpijuoksun sijaan pyyhälsinkin hänen editseen etäisyydeltä, jonka mittaamiseen olisi tarvittu mikrometria! Ikävä kyllä primitiiviseen karjahdukseeni reagoinut luu-uloke, joka tunnetaan toisissa piireissä myös Rankaisijana, (tai vaihtoehtoisesti meikän kyynerpäänä) otti automaattisesti taisteluasennon ja kohtasi vastustajan leukaluun noin 500-700 kilonewtonin voimalla! PA-TAM!!!

Tästä aiheutui noin 2500-3500 megapascalin paine, mikä puolestaan resultoi siten, että vajaat 75 kiloa aussilihaa löysi itsensä seuraavaksi nurmen pinnasta! Perhana! Jo kääntyessäni olin pahoillani, vaikka toinen puoli meikästä hyppi tasajalkaa ja teki aaltoja! Kylmä totuushan oli se, että kyseessä oli todellakin pelkkä urheilutekninen onnettomuus, pelin tuoksinassa sattunut hieman raisumpi yhteenotto. Tosin tällä kertaa se osui kyllä niin OIKEAAN paikkaan kuin vain mahdollista:) Mutta tehtäköön selväksi, että olin myös OIKEASTI pahoillani. Kaveri näki hetken tähtiä, mutta onneksi (harmi) pysyviltä vahingoilta säästyttiin, ja peli jatkui hetken päästä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Myöhemmin samana iltana oli ensimmäinen yhteinen Tandem Coffeen –nimellä kulkeva tapahtuma, johon kaikki networkaajat ja heidän buddynsa ottivat osaa. Kekkereiden jälkeen osa networkaajista suuntasi keskikeppanoille viereiseen pubiin, The Loftiin, mutta itse ajattelin vanhojen tapojeni mukaisesti passata. Kunnes telomani sankari suoritti toiseksi kohteliaimman eleen, minkä mies voi toista miestä kohti tehdä, ja PYYSI meikäläistä mukaansa oluelle. No prkl, kun kaveri kerta ojensi käden, niin olihan siihen pakko tarttua. Loftissa itse puolestani tein sitten sen kohteliaimman eleen, ja TARJOSIN kaverille kaljan, vähän niin kuin anteeksipyynnöksi jomottavasta leuasta. Ja siinä sitten oluiden äärellä juttelimme kuin parhaimmat toverit, kuitenkin varoen visusti edes sivuamasta aikaisempia tapahtumia, aina keskiviikosta asti. Kuohuva mallas kuitenkin sinetöi äänettömän rauhansopimuksen, ja sanan säilät pistettiin takaisin tuppiin.

Perjantaina vietinkin koululla sitten makeat kahdeksan tuntia, koska kyseessä oli intensiivimuodossa oleva kurssi. Illalla olisi Loftissa ollut (taas) jotkut kekkerit unionin työntekijöille, mutta itselläni oli samaan aikaan asuntolan grillibileet Geegalissa, joten ajattelin skipata työkekkerit. Mutta jo torstaina tuon Tandem-tapahtuman yhteydessä pomoni oli tullut etsimään meikäläisen sieltä reilun sadan opiskelijan joukosta, vain vaatiakseen läsnäoloani kekkereihin, ja vielä perjantaina pomo soitteli kahteen otteeseen perääni, vain varmistaakseen että olen tulossa! Kiiruhdin ikuisuuksia kestäneen luennon jälkeen kotiin, otin hetkeksi osaa grillibileisiin, jonka jälkeen suuntasin sinne Loftiin. Ja paikalla olivat lähes kaikki unionin työntekijät, fitness centeriä lukuun ottamatta. Katselin hetken ihmeissäni ympärilleni. Paikalla oli lukuisia nuoria sihteereitä/assistentteja, siis oman ikäisiäni donnia, joita en ollut aikaisemmin nähnytkään!;) Ensimmäiset kierrokset olivat ilmaisia, mutta itse ajattelin rajoittaa juomiseni maksimissaan kolmeen kaljaan, koska seuraavana aamuna varttui vielä toinen setti 8 h luentoja.

Mukana oli myös hyvä kaverini, Mr. Fijin poika, Ratu, joka työskenteli kanssani aina silloin tällöin, ja hän yrittikin saada meikäläistä juomaan kanssaan, mutta tuloksetta. Mutta sitten kun yhtälöön lisättiin nuo yllä mainitut sihteerinalut, niin johan siinä olisi heikompikin mieli taipunut;) 3 juomaa vaihtui ensin neljäksi, sitten neljä viideksi, viisi kuudeksi… Kello oli about 2015 kun tajusimme olevamme lievässä laitamyötäisessä! Seuraavaksi kävimme kuokkimassa viereissä baarissa olleita helleenisen seuran kreikkalaisbileitä, joissa oli 1000 taalan ilmainen piikki, mutta valitettavasti meidät ”heitettiin” pihalle parin ilmaiskierroksen jälkeen, kun kävi ilmi ettemme olekaan kreikkalaisia. Tosin tämäkin tapahtui Loftin baarimikon toimesta, ja hän lupasi meille (siis minä, Ratu + 6 sihteeriä/assaria/mitä lie maitokannua) ilmaisen kierroksen, mikäli lähtisimme suosiolla takaisin Loftiin. Eipä tarvinnut kauaa suostutella. Ratu tutustutti meikän loistavaan drinkkiin nimeltä Jägerbomb (siis lasi RedBullia+jekkushotti), joka oli lopulta niin hyvää, että päädyimme juomaan niitä 10!!! Jägerit+Coronat+muutama viskikola (Ratun valinta), ja meikän suunnitellut kolme drinkkiä olivatkin vaihtuneet jum***uta kuuteentoista!!! Tässä vaiheessa jo puolet sihteereistä oli tippunut kyydistä, ja Ratukin alkoi osoittaa vakavan juopumisen merkkejä. Kuin sattumalta, myös grillibileiden porukka tuli Loftiin jatkoille, ja bailasinkin heidän kanssaan aina kahteen asti, ennen kuin tajusin lähteä kotiin.

Onneksi olin tajunnut kiskoa loppuillan vettä kuin kameli, joten viiden tunnin päästä tullut herätys ei ollut aivan niin järkyttävä kuin olisi saattanut kuvitella, tosin ei se kyllä ollut sieltä mukavimmastakaan päästä. Luentojen jälkeen ehdin vetäistä kotona tunnin päiväunet, joiden jälkeen olikin vuorossa lähtö entisten kämppisteni tupareihin!!! Juhlien teema oli ”supersankari tai pahis”, mutta itselläni oli ollut aika liian tiukalla, koska teema julkistettiin vain 4 päivää aikaisemmin, ja itse olin töissä+töissä+2x intensiivi, joten en kerennyt asua hankkimaan. Ja sitä paitsi Hulk oli viety;)

Olin aivan poikki jo edellispäivän juopotteluista, puhumattakaan puuduttavista luennoista, ja ajattelin ensin ottaa mukaan vain 3 breezeriä, mutta hetken mielijohteesta otin vielä seuraksi täyden Finlandia-pullon, ihan vain varmuuden vuoksi. V***u mikä erehdys tosiaankin! Siinä vaiheessa kun saavuimme bileisiin, niin jo kaksi ”heroa” oli tipahtanut kyydistä, ja varsinkin juomapelien alkaessa sankareita tipahteli tasatunnein. Pelasimme taas jo synttäreiltäni tuttua syntisen hauskaa (sekä juovuttavaa) korttipeliä. Batman-Tim teki meikäläisestä deitin heti alussa, mikä tarkoitti sitä että kun hän juo, niin minä juon. Seuraavaksi joku älykääpiö pääsi luomaan säännön, jonka mukaan ei saa osoitella sormella, tai joutuu juomaan, ja Tim rikkoikin sääntöä koko loppupelin tarkoituksella, vain jotta saisi meikän juomaan. Tosin tietysti lepakkomies joutui itsekin juomaan samalla, ja tämä kostautuikin hieman myöhemmin. Ensimmäinen peli päättyi saksalaisen Janettin epäonneksi, ja tyttö joutui juomaan sen kuuluisan kuninkaan kupin.

Seuraavan pelin alkaessa Batman oli jo kuutamolla, mutta meikää yritettiin juottaa edelleen. Virhe! Ningning teki Timit, ja deittasi meikän, mutta itse deittasin heti perään Alin, ja kierrosta myöhemmin loin säännön jonka mukaan myös toinen kämppikseni Sharon joutuisi juomaan aina kun itse joisin. Ja vielä perään joku loi säännön, jonka mukaan kaikki joutuisivat juomaan, mikäli hieman juovuksissa (apinan lailla kännissä) oleva viittasankari-Tim joutuisi juomaan. Aika mielenkiintoinen ketjureaktio. Jos Tim joisi, joisi myös Ningning, mikä tarkoittaisi sitä että meikä joisi, ja tällöin Ali ja Sharon joutuisivat myös seuraamaan perässä. Itse tietysti join välillä myös huvikseni tai rikoin muuten vain muita sääntöjä, vain saadakseni Alin ja Sharonin mukaan tunnelmaan (täysin juovuksiin):) Ja tietysti omaa kurkkuani kuivasi edellisillan jälkeen hieman (aivan vietävästi), joten nestettä kului hieman odotettua enemmän (todella reippaaseen tahtiin).
Olin myös tosi ystävä ja yritin saada Carloksen hieman juovuksiin (kaatokänniin), ja tarjoilin hänelle hieman laimennettua colaa (vodkaa).

Kierrosten edetessä myös Ali joutui juomaan ison kupin, minkä jälkeen hän olikin melko väsynyt (perseet olalla). Ja se Finlandia! Kolumbialaiselle tarjoamaani pientä drinkkiä (tappopaukkua) lukuun ottamatta join itse muutaman kulauksen (koko pullon), ja tämän jälkeen aloin itsekin olla hieman huppelissa (kännissä kuin kala). Tähän kun lisäsi sen tosiasian (surullisen faktan) että jouduin juomaan viidennen (seitsemännen) kierroksen kuninkaan kupin, joka onneksi oli vain puolillaan (aivan täynnä), eikä siellä ollut kuin yhtä (ainakin neljää) eri juomaa, eikä ainakaan kaljaa (no todellakin oli) eikä vodkaa (sitäkin, raakana), niin tunsin itsekin olevani pitkästä aikaa (viimeksi eilen) hyvin, hyvin väsynyt (täysin räkäkännissä).

Lopetimme kemut (infernaaliset juomarallit) pikapikaa tämän jälkeen, koska suurin osa vieraista ei enää jaksanut juhlia (pysyä tolpillaan), puhumattakaan siitä että lepakkomies oli palannut luolaansa (makasi ketarat ojossa). Onneksi saimme Sharonin ritarilliselta (juntilta) poikaystävältä kyydin kotiin, koska varsinkin Alilta oli välillä todellisuus vähän hakusessa (filmi lähes täysin poikki).