Aaltokauden avaus

Ihmiset matkustavat Australiaan yleensä kolmesta (3) syystä.

1. He haluavat oppia surffaamaan = liukumaan muovipalan avulla veden päällä ja nielemään litroittain suolavettä. Kuulostaa melko fiksulta, varsinkin kun pitää mielessä sen, että laji sai alkunsa siitä, kun Australia päätti karkottaa puolet rikollisista (siis puolet väestöstä, anyway) pois mantereelta. Tuohon aikaan ei ollut varaa mihinkään suurempiin massaristeilyihin, orjalaivat alkoivat jäädä pois muodista ja Unicef vastusti kaasukammiota, joten aussit työnsivät rikolliset meren armoille vain vaivainen puulevy kellukkeenaan. Mustalaiset ja muut neekerit olivat tietysti innoissaan vapaudesta melottuaan ensimmäiset viisi sekuntia, vain huomatakseen lähestyvät hainevät, ”Oh shit!! Now I`ve got a fucking shark on my tail”. Haiden täytettyä mahansa siirtolaisten verellä ja sisuskaluilla, aussit saivat surffata rauhassa seuraavat 12 tuntia, ennen kuin oli seuraavan uhrilahjan vuoro.

2. Oppiakseen puhumaan hyvää englantia, tajuamatta kuitenkaan että aussienglanti on kansainvälisesti yhtä ymmärrettävää kuin norjan puhuminen eduskuntasalissa.
Tyyppiesimerkki paikallisesta keskustelusta

Mate 1: Ay mate? Let´s light the barbie, mi rellies on their way, and those wankers ll`spewin`
if the rat coffins ain´t beaut.

Mate 2: Fair dinkum eh, I got the dead horse from the milk bar, but the bodgy bush telly is gone. That Pig Islander took a walkabout with all the plonk, and seppo is whinging ´bout his thongs.

Mate 1: ´at yabber, drongos date should be filled with jumbucks. Apples, youse still got stubbies and a red handbag, let´s go rage and put on a liquid laugh!

Sheila: *making aussie salute* Rack off! Bloody bities, get your arse into gear bludgers, our billy is still nuddy, and you jackaroos are stuffing the amber fluid!

Mate 1&2: Ay?

Tuosta jos joku selväjärkinen, ei-norjankielinen ottaa selkoa, niin voi saman tien anoa Ph.D:tä muinaisviron kadonneista kielistä. Muille tallaajille neuvoksi, avatkaa suunne niin leveäksi kuin mahdollista, odottakaa niin kauan kunnes 37 % syntyneen kuraluukun tilavuudesta on täyttynyt hyttysillä, tai kaapaiskaa kourallinen multaa/pikkukiviä suuhunne, ja jatkakaa keskustelua kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tuloksena kukaan ei ymmärrä teitä kuitenkaan, mutta kuulostattepa ainakin yhtä hölmöltä kuin seuralaisenne.

3. Pölvästit matkustavat maapallon laidalle vain ihaillakseen Australian eläinkantaa.
Ovathan ne kengurut, koalat ja vesinokkaeläimet aika velikultia, mutta näkeehän niitä telkkaristakin:) Sitä paitsi, näyttäähän se koala kaukaa hauskalta, mutta koko otuksen elämäntehtävä käytännössä kulminoituu nukkumisen ja örisemisen ympärille. Kuulostaa siis pitkälti keski-ikäiseltä suomalaismieheltä;) Vaikka yleisesti luullaan että koala esiintyy vain täällä down under, niin sen voi myös joskus tavata omalta kotisohvalta, ryyppyreissun jälkeen vessan lattialta, ja joissain tapauksissa saatat jopa tunnistat koalan, kun katsot aamulla itseäsi peilistä.

(4). Päästäkseen mahdollisimman kauas ruotsalaisista.
Ainoa keino välttää HIVin leviäminen ja suomenruotsalaistuminen.

Itsehän tulin tänne pitkälti syistä 1 & 4, ja tähän mennessä olin jo useasti maanitellut kavereita surffaamaan, mutta hienoinen oli ihmetys kasvoillani, kun useimmat lähipiiristäni kertoivat etteivät ole surffanneet kertaakaan elämässään. Ööö.. Olen Suomesta, en osaa hiihtää. Miltähän tuokin kuulostaisi? Kyllähän tuon vielä ymmärtää vaihtareiden keskuudessa, mutta että suurin osa paikallisistakaan ei ole koskaan lajia kokeillut. Huoh! Taas pitää ottaa elämä omiin käsiin:)
Ja yllätykset senkun jatkuu: puolet jengistä ei osaa uida!!! Siis mitä helvettiä!!!??? Miten moiset luonnon muokkaamat tosielämän sankarit ovat voineet pysyä mukana evoluution kehityksessä??!! Sitähän voisi vahingossa hukkua jopa ammeeseen, suihkusta nyt puhumattakaan. Huoh x2!
Ja ne harvat jotka osaavat uida, pitävät vettä liian kylmänä jos asteita on alle 30!

No, onneksi sunnuntaina saimme kerättyä reippaan ryhmän, jolla suuntasimme kohti Bondi beachiä. Huomasi kyllä että kelit ovat muuttuneet, koska vaikka ranta ei autio ollutkaan, niin ei siellä ruuhkaakaan ollut. Vuokrasimme laudat ja märkäpuvut erinomaiseen hintaan 19 taalaa/90 minuuttia, ja vuokraamon hoitajana toiminut vanha papparainen oli todella vitsikkäällä päällä. Ensimmäiset hauskuudet irtosivat siitä, kun L-koon puvut olivat jossain takavarastossa. Eipä niitä kuulemma ole tarvittu sitten vuoden 83. Seuraavaksi repesin heti perään, kun papparainan vielä pukua kaivaessaan rupesi avautumaan laihemmista kavereista, huomaamatta että osa seurueestamme oli vielä paikalla;) Tämän jälkeen muille ojennettiin aloittelijoiden laudat, mutta papparainen tuijotteli meikäläistä hetken, vinkkasi silmää ja suositteli hieman edistyneempää lautaa, kuulemma tavallista ”ronskimmasta” ruumiinrakenteesta johtuen;) Heitettiin siinä sitten ukkelin kanssa vielä muuta läppää, aiheen keskittyessä lähinnä pilkkaamaan alipainoisia surffareita ja muita nälkiintyneitä juutalaisia:)

No vihdoinhan sitten päästiin itse jorpakkoon. Olihan se vesi jo hieman kylmempää kuin aikaisemmin, about 17 astetta kuitenkin, siis aivan uimakelpoista. Ja märkäpuku piti kropan yllättävän lämpimänä. Vinkkinä naisille: Jos on muotoja, niin märkäpuku on erittäin hot, tulenkuumaa tavaraa;) On the flipside, märkäpuku liimaantuu ihoa vasten siinä määrin, että se kyllä paljastaa aivan varmasti, jos viikoittainen aerobic on vaihtunut domino-keksien mutustamiseen.

Aallot olivat kuitenkin mahtavia, ja itsevarmoina päätimme että emme tarvitse minkäänlaista opetusta, eihän se styroksilevyn päällä seisominen nyt niin vaikeaa voisi olla. Mutta kukaan ei ollut koskaan maininnut sitä, kuinka vaikeaa on päästä aaltojen läpi ensin sinne syvemmälle, jotta voi sitten surffata takaisin! Yritin kantaa lautaa sylissäni, pääni päällä, shortseissani, yritin uida sen kanssa, sukeltaa se sylissä/kainalossa/ties missä, mutta yhtä toivotonta se touhu silti oli! Siinä kun taisteli 20 minuuttia aaltoja vastaan, ja tuntui kuin olisi edennyt vähintään 200 metriä, niin joka kerta masentava vilkaisu taakse kertoi että se rantaviiva oli edelleen yhtä lähellä kuin aikaisemmin. Kaksi askelta eteen, ja seuraava aalto vei 4 askelta taakse! Niin kauan oli helppoa, kun lautaa pystyi kantamaan sylissä, mutta heti kun vesi alkoi lähennellä rinnan korkeutta, vaikeudet alkoivat, puhumattakaan siitä että tässä vaiheessa aallotkin löivät jo pään yli. Piti olla tarkkana, ennakoida, joko ottaa muutama askel taaksepäin, jotta aalto ehtisi menettää tehoaan, tai nopeasti liikkua eteenpäin, jotta pääsisi nousevasta vesimassasta läpi ennen sen murtumista. Ilman lautaa olisi voinut vain sukeltaa aaltojen läpi, mutta lauta oli sen kaiken pahan alku ja juuri! Ja aina kun onnistui väistämään muutaman ison aallon, niin totta kai se seuraava vaahtopää jumaliste murtui sitten juuri naaman edessä, ja sittenhän sitä miestä vietiin! Ja auta armias jos se lauta karkasi käsistä! Se lähti kuin hauki rannasta, ja nilkkaan sidottu naru tarkoitti sitä, että 80 kiloa ei painanut juuri missään, kun lähdön hetki tuli ajankohtaiseksi! Ja edessä oli taas tarpominen takaisin syvempiin. Ja vaikka matkaa ei ollut kuin reilu 30 metriä, niin joka kerta etenemiseen kului ainakin vartti! Valehtelematta, koko puolentoista tunnin aikana onnistuin edes yrittämään laudalle nousua alle viisi kertaa, ja parhaimmatkin yritykset jäivät vain puolitiehen. Lopussa sitä oli jo fyysisesti niin rikki, että ei jaksanut muuta kuin maata laudan päällä:) Mutta hauskaa oli, todellakin! Sitä on jotenkin niin mahdoton kuvailla, millä vauhdilla se lauta siitä aallon voimasta lähtee, ja miten kevyeltä olo tuntui! Ja koska hinta ei päätä huimannut, niin varmasti tulen harrastamaan kyseistä touhua useammin! Aivan mahtavaa! Ja ehkä sitä ensi kerralla pääsee jo ihan ”oikeasti” ratsastamaan aalloilla, ensi kerran räpellystä voi tuskin vielä surffaamiseksi laskea;)

Ja eihän ne urheiluturneen jatkot muuten sunnuntaina sitten hirveän vahvasti menneet. Pelien loppuessa poistuin Renarin tukena läheiseen sairaalaan, vain varmistamaan että kaverin polvi on kunnossa. Ja täytyy sanoa, että jos joskus kotimaassa tuntuu että sairaalassa on hidas palvelu, niin täällä kaiken sai korottaa toiseen potenssiin. Odotin Renarin kanssa viisi (5!) tuntia, ja siinä ajassa paikalla kävi välskäri about 4 kertaa ottamassa röntgenkuvia uudestaan ja uudestaan, ja lopulliseksi diagnoosiksi oli varmistumassa 5 tunnin arpomisen jälkeen nivelsiteiden venähdys tms, ja juuri kun olimme poistumassa niin kikkarapäinen lisensiaatti/mikä lie apupoika tuli ilmoittamaan, että josko hän vielä konsultoisi valkoisia herroja norsunluutornissa, kaiken varmuuden välttämiseksi. Tähän menisi kuulemma vain muutama minuutti. Odotimme jälleen 45 x muutaman minuutin (=1.5h), kunnes kyseinen maailmantoivo tuli takaisin, vain ilmoittaakseen että joutuisimme odottamaan vielä lisää.

Alkoi muistua ihan ihanat ajat Vekaran maisemissa mieleen, jossa harjoittelimme puolustamaan kotimaata kiirehtimällä joka paikkaan vain odottamaan:) Tosin koska kyseisen torven kaulassa ei näkynyt ruusukkeita eikä muita männynkäpyjä, niin tulin siihen tulokseen että toivomus odottamisesta ei ilmeisesti ollut yhtä sitova kuin ylilutin toivomus komppanian poistumisesta pyörävajan takana sijaitsevaan motivaatiosuppaan;) Tässä vaiheessa Renar käskikin meikäläisen kotiin, koska odottamiseen ei tarvittaisi kahta miestä. Itsehän loukkaantunut sankari pääsi sitten kotiin neljän aikoihin aamuyöstä jalka kipsattuna, vain odoteltuaan yhteensä mukavat 12.5 tuntia kokonaisuudessaan. Ja vain löytääkseen raaputuspinnan alta voittolipukkeen, jossa sanottiin että arpominen jatkuisi seuraavalla viikolla.

Ei mennyt taaskaan ne aakkospussin punaiset hedelmävokaalit tasan! Renar on kaikella varmuudella ystävällisin kaveri jonka olen koskaan tavannut, aina pyytelemässä pienimpiäkin asioita anteeksi, enkä voi kuvitella että kaverilla on koskaan edes ollut pahoja taka-ajatuksia. Ja silti surkea kohtalo osui juuri hänen kohdalleen. Ei nyt sillä, että itse olisin valmis vaihtamaan paikkaa muslimiystäväni kanssa, mutta olisin voinut osoittaa sormella about kymmenen muuta limaniskaa jolle olisin suonut kohtalon mieluummin. Johan nyt Koraanissakin sanotaan että oikeauskoiset pääsevät taivaaseen ja synnintekijät päätyvät helvettiin! Tosin vaihtoehtoisesti lampaanrakastajat voivat hankkia VIP-lipun pilvilinnaan tappamalla vääräuskoisia. Kivittämällä saa seisomapaikan, polttopullolla istumapaikan ja räjäyttämällä itsensä julkisella paikalla päätyaition.

Olisin voinut viljellä muutamia typeriä sanontoja, kuten ”ei auta itku markkinoilla”, ”parempi pysyä kotona itkemässä kuin puolustaa asuntolan kunniaa” tai muita yhtä kehittäviä latteuksia, mutta niistä olisi ollut taas yhtä paljon hyötyä kuin housuun kusemista pakkasella! Tapahtui mitä tapahtui, jos se maito kerran on kaatunut lattialle, niin ei se sieltä itkemällä häviä. Tai häviää jos on säälivät vanhemmat tai jaksaa itkeä tarpeeksi kauan, mutta ehkä on vaan parempi heittää se naapurin monni lattialle litkimään sitä kermaa, ja varttua parempaa huomista…