Siinä missä vanhat (tai muuten vaan kulahtaneet) naamat aloittivat opiskelut lappeessa kuluneella viikolla, niin täällä maapallon lämpimällä puolella tuosta valtion tarjoamasta kuritusmuodosta on kärsitty jo kuutisen viikkoa. Hoh, pääsipäs taas lapsus suustani! Siis kyllähän siellä kotikotona se valtio rankoo ilmaiseksi niitä neropatteja, jotka päättivät tuhlata elämänsä menemällä hoitolaitokseen nimeltä lukio (sen sijaan että olisivat menneet amikseen ja päässeet tämän jälkeen OIKEAAN työelämään rikollisina, alkoholisteina tai huumeidenkäyttäjinä), ja tämän jälkeen keskitysleireille jotka tunnetaan myös yliopistoina, vain valmistuakseen 10-15 vuoden jälkeen tutkimusassistentin (saa ainoastaan virtuaalista palkkaa) tai talonmiehen (ei saa sitäkään, mutta voi asua koulun kellarissa) vaativaan virkaan. Mutta sen sijaan että valtio terrorisoisi opiskelijoiden mielenterveyttä ilmaiseksi, niin täällä siitä ilosta että lordi Voldemort vie anaalineitsyytesi karttakepillä, joutuu jopa maksamaan!! Talk about twisted mind!
Ennen kuin siirrytään puhumaan potaskaa uudesta lukukaudesta, niin käydään se mennytkin läpi. Kävin siis viisastelemassa kolmella eri kurssilla, jotka sisälsivät myynnin johtamista (paskanpuhumista ja pölynimureiden kauppaamista), konsultointia (paskanpuhumista hienommin termein) sekä rahoitusta (kuinka peittää tehokkaasti paskanpuhumisen seuraukset). Jälkiviisaasti, tuo myyntipellekurssi oli kyllä melkoista ajan tuhlaamista. Samat asiat on käyty lyhyemmin ja ytimekkäämmin läpi jokaisella markkinointiin millään tavalla liittyvällä kurssilla. Konsultointi puolestaan oli erittäin mielenkiintoista, vaikkakin todella teoriapainotteista. Koska kurssi oli ennemminkin suunnattu kokeneille jedimestareille kuin suomalaisille oppipojille, niin itselläkin meinasi mennä jutut välillä yli ymmärryksen, mutta sisulla siitä selvisi. Rahoitus vuorostaan oli matematiikkapainotteisuudestaan johtuen melko helppoa ja kiinnostavaa.
Siinä missä ainoa välikokeeni oli melko helpohko, niin lopputentit vetivät puolestaan mutkikkuudessaan vertaa tanskalaisten hieroglyfien tulkinnalle, ja taas kävi ranteitten viiltely mielessä! Varsinkin kun Lappeessa on tottunut siihen, että arkistoista voi kaivaa vanhat tentit esiin, ja miettiä niitä ajankohtaisia kysymyksiä. Täällä kehityksen kehdossa puolestaan joutui selaamaan läpi useamman reilut 600 sivua sisältävän eepoksen ilman mitään kohdealueen rajaamista. Voi varmaan arvata että mitä tuommoinen teki jo valmiiksi olemattomalle aivotoiminnalle. Halpa vaihtoehto lobotomialle.
Tällä uudella lukukaudella jatkoin samaa linjaa, ja otin lisää konsultointia. Managing Consulting-kurssi on siinä edellisen kurssin täysi vastakohta, että tällä kertaa keskitymme lähes täysin käytäntöön, koska kurssi koostuu muutaman teoriapäivän ohella lähes täysin oikealle asiakkaalle tehtävästä projektista. Eli pääsee hyvin soveltamaan juuri opittuja hienon valehtelun niksejä käytännössä. Kussilla on 25 opiskelijaa, joista 20 on kokeneita konkareita, useimmat MBA-tutkintonsa tähän lukukauteen päättäviä senioreita, kun taas pelkästään 5 meistä oli ”tavallisia” opiskelijoita. Saa taas pistää parhaansa jotta pysyy mukana.
Kurssin aloitusluentokin oli mitä mielenkiintoisin. Saimme ensimmäisellä kahvitauolla tehtäväksi tutustua KAIKKIIN kurssitovereihimme, ja luennolle palattuamme jouduimme tämän perusteella äänestämään viisi ryhmänjohtajaa. Tämän jälkeen ryhmänjohtajat draftasivat kukin vuorollaan itselleen muun ryhmän. Järjestely muistutti kouluajoilta tuttua huutoäänestustä, jossa kukin päällikkö sai valita vuorollaan yhden pleijerin. 20 valittavaa, 5 ryhmää, eli 4 kierrosta. Ja arvelin että me ”opiskelijat” jäämme varmaan viimeiselle kierrokselle, koska markkinointipäällikköjä, osakkaita tai muita experttejä ei varmaan päihitetä pelkästään olemalla hyvä tyyppi. Joten en olisi ollut hirveän pettynyt varausnumeroon 16 tai 17. Mutta mutta, ilmeisesti kerrankin aliarvioin habitukseni, koska meikä draftattiin heti tokalla kierroksella, varausnumerolla 7. Ja varaajana, siis ryhmäni päällikkönä, toimi jo viime lukukaudelta tuttu kalastajaliivimies. Ryhmäämme täydensivät vielä yksi konsulttifirman osakas, yksi IT-konsultti ja viimeisenä toinenkin ”opiskelija”, samaa ikäluokkaa kanssani oleva ranskalainen balettitanssijar ja ketjupolttaja. Tämän jälkeen tulikin projektien valinta. Yllättäen kaikki halusivat ykkosvaihtoehdokseen uuden urheilulajin, FunGamen markkinoilletuloa koskevan projektin.
”Does anybody have any special skills or reasons related to this project, or do we draw lots?”
Päässäni oli jo aikaisemmin rakentunut ovela suunnitelma, jonka kävin nopeasti läpi muun ryhmän kanssa. Nousin seisomaan.
”Meikäläinen on valmentanut kotimaassani penskojen futisjoukkueita muutaman vuoden (pari kertaa käyny potkimassa palloa puistossa), ja sen lisäksi olen aktiivisesti toiminut personal trainerina (joskus pakottanu kavereita salille) kaikenikäisille läskimahoille ja rimppakintuille. Opiskelen myös vapaa-ajallani liikuntatieteitä (lueskelen joskus kalastuslehtiä samalla kun siimani heiluvat tuulessa). Liikuntataustani huomioon ottaen, mun mielestä meidän pitäs saada tää proggis”.
Ja koska kukaan ei pystynyt peittoamaan paisuteltua kalatarinaani (tai sitten kukaan ei vaan uskaltanut vastata tiukkaan mustanaamio-katseeseeni), niin mehän se nakki saatiin. Nice guys finish last! Joskus se onni pitää vaan uskaltaa ottaa omiin käsiin. Epäitsekkyys on hyveenä lohikäärmeiden luokkaa, molemmat esiintyvät ainaostaan lastensaduissa! Tosielämän kolme Koota, kieroilu, kiristys ja kusipäisyys johtavat lähes aina parempiin lopputuloksiin.
Toiseksi kurssikseni otin Strategic Managementin. Nimestä voisi arvella että kurssi sisältäisi melko paljon perustutapuppaa, ja näinhän asia olikin. Mutta sillä erotuksella että kurssilla ei opetella enää mitään uutta, vaan opitaan soveltamaan jo käytössä olevaa tietoa raskaamman kautta. Kurssin painopiste on lopputentin lisäksi koko lukukauden kestävässä yrityspelissä, joka simuloi reaalimaailman olosuhteita. Tosin sana ”yrityspeli”, on lievästi sanottuna aivan liian simppeli kuvaamaan ko. pelin ulottuvuuksia. Jokaisella ryhmällä on oma firma, joka tuottaa alussa identtisiä hyödykkeitä, tällä kertaa siis vapaa-ajan jalkineita. Valmistuksen voi hoitaa neljässä eri maanosassa, joista jokaisella on omat hyötynsä ja haittansa. Aasiassa on halpa valmistaa, mutta laatu kärsii, ja kuljettaminen Amerikkaan/Eurooppaan maksaa. Paneutumatta muihin yksityiskohtiin, pelissä on kahdeksan eri ruutua täynnä mitä erilaisimpia muuttujia, muun muassa tuotannosta markkinointiin ja promootiosta rahoitukseen. Simulaatiossa kilpaillaan markkinoista muiden ryhmien kanssa, ja kaikki positiivinen (markkinaosuus, julkkikset, jälleenmyyjät, whatever) mitä saat itsellesi, on aina pois muilta.
Tästä aivan LOISTAVASTA pelistä on tällä hetkellä kulunut kolmannes, ja toiminta on vielä melko lapsenkengissä, koska kaiken informaation omaksuminen on melko hidasta puuhaa. On kuitenkin jännä huomata, että miten erilaiset lähestymistavat toimivat tässä tosielämää simuloivassa leikkikentässä. Esimerkiksi itse katson asioita yleensä juuri sitä kautta, että mitä tekemällä pystyn aiheuttamaan mahdollisimman paljon vahinkoa kanssakilpailijoille. Ei mikään ihme että historialliset sotastrategiaoppaat ovat jokaisen bisneskoulun vakiokirjahyllytavaraa.
Toisen lukukauden todellisena helmenä odotti Leisure & Fitness center operations-kurssi, jota olin varttunut kuin kuuta nousevaa. Ja yllätys yllätys, kurssia ei sitten järjestetty tänä vuonna. Ymmh, äh, mmmMMMH! Äitiiiiii…. Sighhhh. JUMALAUTA!!! En taaskaan tiennyt että miten päin olisi pitänyt olla. Puristelin rystyset valkoisena näppistä koululla, kun luin saamaani sähköpostia joka kertoi edellä mainitun suru-uutisen! Ilma tuntui karkaavan keuhkoistani… 1, 2, 3… V**ttus**tana!!! 4, 5, 6… ##!!%¤¤#***!!!*}!! 7, 8…Purin hampaita yhteen ja yritin hajoittaa tietokoneen näytön pelkällä katseellani!! 9, P**kele!!! 10, sighhh. Huh huh, näköjään tuo syvään hengittely ja kymmeneen laskeminen auttoi ainakin ensihätään, koska en akuutista halustani huolimatta murskannut näppäimistöä vieressäni istuvan bongiaivoräpäjoujoun naamaan, vaikka tyypin ähiseminen kävi jo muutenkin hermoille!
Mitäs sitten? Tietysti sport management-kurssi oli järjestetty jo edellisellä lukukaudella, ja sports marketing kuulosti kurssikuvauksen perusteella täydeltä huuhaalta, joten urheiluun liittyvät mahdollisuudet alkoivat olla vähissä. Onneksi muistin että olin joskus aikaisemmon katsellut Nutrition for health and physical activity –kurssia, ja hylännyt sen ainoastaan siksi että kuvittelin tietäväni jo nyt enemmän kuin mitä kussilla opetetaan, siitä puhumattakaan että kurssi oli undergraduate-mallia, joten en saisi siitä hyötyä tutkintooni. No, siitä huolimatta päätin ottaa sen, koska se kuulosti kuitenkin mielenkiintoiselta.
Ainoana miinuspuolena tuossa viimeksi mainitussa kurssissa on se, että opintojakso järjestetään yliopiston kaukaisimmalla kampuksella, joka on vajaan tunnin ajomatkan päässä päärakennuksesta!!! Mitä ihmeen järkeä moisessäkin on??!!! Koulu toimittaa kyllä bussikyydit, mutta kuljetinvälineenä toimivassa panssarivaunussa on vain 24 paikkaa, jotka jaetaan first come, first served –periaatteella. Eli pysäkillä kannattaa olla aina vajaat puoli tuntia etukäteen. Matkat ja odottaminen venyttävät tarvittavan ajan tuplapituuteen, mutta se fakta että ko. kampuksella järjestetään lähes kaikki naisvaltaisten alojen (sihteerit/tiskaajat/kälättäjät) kurssit, kompensoi ainakin jotain, koska sukupuolijakauma tarjoaa ainakin silmänruokaa. Tosin siihen silmäilyyn se visuaalinen ateriointi kyllä jääkin, kun on hetken kuunnellut tyttöjen juttuja! Huomaa kyllä eron postgrad- ja undergrad-kurssien välillä! Siinä missä meininki on asiallista ja älykkäät sivallukset lentevät luennoitsijan ja opiskelijoiden välillä kokeneemmassa luokassa, niin mitä ilmeisesti negatiivisen ÄÖ:n omaavat teinilortot jakavat mielellään viikonlopun seikkailunsa kovaan ääneen koko luokan kanssa. (V***u varmaan mua kiinnostaa et kelle sä jaoit sitä toosaas lauantain vastaisena yönä!) Meininki on kuin yläasteella konsanaan, sillä erotuksella että edellä mainitussa apinatarhassa huvituksesta vastasivat yleensä ammattikouluun suuntaavat taparikolliset ja muut kulipäät! (Hei sä hirsutismistä kärsivä punapää sieltä eturivistä! Ootko koskaan ajatellu et mikäli levittelet sitä jalkoväliäs yhtään useemmin, niin siitä tulee kohta maailman toiseksi kuuluisin nähtävyys heti Mona Lisan jälkeen!!)
Kaksi ensin mainittua kurssia ovat intensiivejä, ja opetus järjestetään muutamanaa perjantaita lukuun ottamatta pääasiassa lauantaisin, kahdeksan tuntia kerrallaan (5 luentopäivää per kurssi). Hyvänä puolena tässä on se, että jää viikolle aikaa käydä töissä. Ainoat varsinaiset viikkoluentoni osuvat siis tiistaiaamupäivälle, ja ne järjestetään siellä hevonkuusessa. Onneksi se aihe osuu ainakin hyvin yksiin omien kiinnostusten kanssa. Mutta noin yleisesti, mitä mielenkiintoisin aikataulu. Perjantaiset yöjuoksut tosin rajoittavat hieman lauantaimaratonien nautittavuutta, mutta sitä saa mitä tilaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti