Eron hetket

Kaikesta kivasta huolimatta syyslukukauden loppuminen toi mukanaan myös hieman ankeampia asioita. Suurin osa kavereistani oli tullut tänne vain yhdeksi lukukaudeksi, joten hyvästejä oli tiedossa siis roppakaupalla. Sitä ei voi vaan uskoa että miten hyviä ystävyyssuhteita pystyy vajaassa puolessa vuodessa luomaan! Ja kuinka monta! Varmasti ainakin jokainen itse vaihdossa ollut ymmärtää mistä puhun. Täällä tutustuu niin loistaviin ja upeisiin ihmisiin, että tekee tietyllä tavalla todella kipeää nähdä heidän lähtevän, varsinkin tietäessään että suurinta osaa heistä ei tule enää koskaan näkemään. Geegalista läksi reilut 70-80 % jengistä, ja viimeinen viikko on ollut kuolemanhiljainen, kaikkien surressa lähteneitä tovereita. Moni olisi halunnut jäädä vielä toiseksi puolikkaaksi, ja itse asiassa naapurin Christian oli ainoa joka onnistui anomaan itselleen lisäaikaa kotiyliopistostaan. Itse olen siinä asemassa onnekas, että sain jäädä vielä kevätlukukaudeksi, vaikka toisaalta, tuntui aika haikealta katsoa vierestä kun kaverit pakkasivat tavaransa vuoron perään ja tekivät lähtönsä. Kuluneiden viikkojen aikana on vietetty kyllä niin monet läksiäiset, että ei mitään järkeä. Tunnelma on aina hieman kaksijakoinen, toisaalta on älyttömän kiva nähdä kaikki yhdessä, mutta toisaalta sitä jää kaipaamaan juuri sitä sankaria, jonka kunniaksi läksärit on järjestetty. Huoh. Elämä tuo, elämä vie…

No, jos se ei potki tarpeeksi että kaverit lähtee naapurista, niin koivikkoa kyllä riittää lisääkin. Oma kämppämme tyhjenee myös;( Valitettavasti. Renar valmistui, eikä täten voi enää asua koulun asuntolassa. Timille tulee samassa kompleksissa kaksi vuotta täyteen, mikä tarkoittaa myös siis lähtöä. Korealaislikka Soo puolestaan lähtee kiertelemään maailmaa puoleksi vuodeksi, jonka jälkeen hän mitä todennäköisemmin palaa takaisin, mutta silloin puolestaan meikäläinen on sanonut jo hyvästit eteläiselle pallonpuoliskolle. Renarista tuli meikälle kyllä NIIIIN paras kaveri, seikka jota en olisi kyllä alussa uskonut millään, koska niin kuin sanottu, ollaan melko erilaisia, meikä semmoinen suomalainen rämäpääkoheltaja, kun taas paljon hiljaisempi Renar pelaa varman päälle ja on välillä liiankin kohtelias. Mutta kas kummaa, jutut osuvat kuitenkin yhteen kuin duplot konsanaan, ja mikäs sen parempaa. Pientä bangladeshiläistä tulen varmasti kaipaamaan eniten, mutta onneksi hän muutti kuitenkin vain kaupungin toiselle laidalle, joten varmasti tullaan järkkäilemään kaikkea yhdessä. Myös Tim oli todellinen loistotyyppi, vaikka työkiireiltään ei niin usein ehtinyt menoon mukaan. Aussi oli kuitenkin varsinainen ilopilleri ja jekuntekijä, ja tarinat eivät häneltä loppuneet koskaan. Jotenkin tuntuu epäreilulta, että kämppämme, ja samalla koko Geegalin kaksi parasta tyyppiä joutuvat lähtemään. Onni onnettomuudessa, pojat ottivat yhdessä Carloksen kanssa kolmen hengen solukämpän, joten pääseepähän kerralla näkemään sitten kaikkia. Pitää myöntää, että hieman käy toisaalta kateeksi, olisi varmasti mahtavaa jakaa kämppä noiden kolmen kaveruksen kanssa, mutta taas toisaalta, yksityistä kämppää ei voi mitenkään verrata Geegalin ryhmähenkeen. Sinänsä aika jännä ja mielenkiintoinen seikka, että edellä mainitut kaverukset ovat vähintään 26-vuotiaita (eli Suomen iässä semmoiset 22-23), mutta ottavat edelleen boksin kimppaperiaatteella. Toki Sydneyn vuokrat ovat sitä tasoa, että moinen on todella järkevää, ja meininki on kuitenkin isossa kaupungissa niin toista luokkaa kuin jossain Kouvola-Lappeenranta –akselilla, että uskoisin tuon olevan kaikista paras veto. Myös Soo oli erittäin mukava kämppis, ja uusilla mokkeleilla on kyllä rima niin korkealla, että melko mission impossible on edessä.

Viimeinen viikko vietettiinkin sitten yhdessä. Iltaisin tehtiin kaikkea hauskaa, kuten hölmöiltiin ja pelailtiin erilaisia pelejä. Pari iltaa meni monopolin parissa, ja kieltämättä, se hauskuuden määrä oli yllätys itsellenikin. Ja vaikka sain molemmilla kerroilla rakennettua construction yardin paikalliselle Erottajalle, niin silti aina kriittisillä hetkillä löysin itseni jonkun toisen hotellilta, ja tietäähän sen että miten siinä käy... Molemmat pelit kestivätkin aina aamukuuden tienoille, kivasti muuten unirytmi toimi tuon jälkeen. Parina iltana löimme läppärit yksiin keittiössä, ja pelailimme yhdessä jotain ammuskelupelejä, kuten CS:ää tai Call of Dutya. Parhaimmillaan saimme muutaman kaverin messiin, ja meitä olikin seitsemän kaveria pöydän ympärillä. Tim muutti ensimmäisenä, ja Renarin viimeisinä iltoina mietittiin yhteistä tekemistä. Pelailimme vähän aikaa korttia, kun mieleeni juolahti sairas peli pikkupoikavuosilta. Vesipokeri! Siis periaatteena se, että aina käden häviävä joutuu juomaan lasin vettä. Niin, eihän se miltään kuulosta, mutta kymmenen lasin jälkeen olo alkaa olla jo melko tukala, ja seuraavaksi yöksi kannattaakin pistää peti vessaan. Eihän pelissä siis mitään järkeä ole, mutta hauska katsella kavereiden tuskaa vierestä. Ja lasin virkaa toimitti reilut 3 desiä vetävä kuppi! Tietysti ensimmäisille luovuttajille pitää keksiä joku rangaistus, muutenhan peli loppuu heti kun ensimmäiselle tulee vähänkin huonompi olo. No, kyllähän se punismentti keksittiin, kuten jälkimmäisestä videosta voi päätellä. Kesken pelin sovittiin myös lisärangaistus, ihan vain paineen lisäykseksi. Kahden ensimmäisen luovuttajan piti suudella keskenään, sukupuolesta riippumatta. Itsenihän oli melko helppoa suostua, koska tässä vaiheessa en ollut juonut vielä lasiakaan, ja muilla oli alla 4-6 tankkausta. Peli kuitenkin loppui mielenkiintoisesti. Huono-onninen Renar joi 18 (!!!) lasia, siis about 6 litraa, ja viimeiset kolme lasia menivät jo niin että neljännes lasista valui rinnuksille. Kaverini olisi kuitenkin halunnut jatkaa, mutta Sharon rupesi harkitsemaan josko luovuttaisi ensimmäisenä Renarin puolesta, koska homma alkoi oikeasti näyttää jo vakavalta. Tässä vaiheessa kuitenkin Ali hipsi salaa vessaan, ja täten hänet tuomittiin pitkän kädenväännön jälkeen häviäjäksi. Ja kyseessähän oli siis se versio pokerista, jossa kortteja vaihdetaan 30 sekunnin ajan vain toisten kanssa. Joten kaikilla oli tasavertaiset lähtökohdat, hieman tuuria alkuun ja nopeat kädet hoitivat loput. Itsehän päädyin juomaan 3 lasia, muiden juodessa vähintään 10. Ja jo kolme tuntui mahassa, kymmenestä nyt puhumattakaan. Taisi jäädä nukkuminen muilla hieman vähemmäksi, esimerkiksi Soo ja Renar juoksivat seuraavana yönä vessassa kuusi kertaa, siis kuusi (6!) kertaa per rakko.

No, ei sitä hiljaisuutta kauaa kestä, koska uusi jengi saapuu Geegaliin itse asiassa tänään! Ja olisiko se liikaa pyydetty, että vihdoinkin saisin sen Malmö IF:n telinevoimistelujoukkueen luokseni? Liika on aina liikaa, joten on varmaan ihan ymmärrettävää että en moista onnea saanut osakseni koko vuodeksi, mutta kyllä se lukukausi olisi mielestäni nyt aika minimivaatimus! Ja hei, kun meikä nyt sattuu olemaan sen verran reilumpi jätkä, niin sovitaan että unohdetaan se kokonainen joukkue, muutama likka kyllä riittää. Itse asiassa, vain sen takia koska olen niin hyvällä tuulella, niin sanotaan että yksikin jumalaisen notkea ruotsitar riittää, tai no, voi se olla Tanskastakin. Ei oo kyllä mitenkään paljon pyydetty! Aika reilua mun mielestä. Onko se nyt muka liikaa, jos tänne kerta on Suomesta asti tultu?

ILMEISESTI ON!!! Voi perkeleen perkele! Ei nyt taas tiedä oikein että mihin suuntaan tässä repeis, kun tuntuu siltä että sitä kakkosnelosta on ängetty voitelemattomana tuonne ahterin puolelle oikein metritavarana!!! (Missäs se partaterä nyt taas olikaan?) V***u! Ei oo kuulemma tulossa telinevoimistelijaa, eikä ees ruottalaista! Ja voi JUMALAUTA, jos mä en tänne jonkun maalaista tampiota mun nurkkiin haluais, nii voittoarpa osuis kyllä Ranskaan!! Ei oo kyllä olemassa ärsyttävämpää kansaa kun nuo patonkia pureskevat harlekiinit! Ranska on niitten mielestä niin fiíni kieli että parempaa ei oo, ja sitä nasaaliääntelyä on pakko tunkea joka väliin! Ja sitten niitten ärrät lespaa pahemmin kuin spitaalinen karusellissa! Ja ne kulkee niin nenä pystyssä, että sadekelillä menee s**tana vettä sieraimiinkin! Kaikki Kourulassa asuvat kyllä muistavat että mistä oli syksyn -07 mulkuin vaihto-oppilas kotoisin! No Ranskasta tietenkin! Just semmonen ADHD:stä kärsivä turbohuuli, oman elämänsä keisari! Ei ihme että jopa muutkin vaihtarit oli sitä mieltä että se kaveri olis pitäny viedä saunan taakse! Ja otetaanpa sitten esimerkiksi täältä eräs nimeltä mainitsematon ranskalainen kaverini. Aina kun jollakin muulla on jotain säpinää jonkun tytön, tai kun edes joku ilmaisee pitävänsä jotain hyvännäköisenä, niin eikös se ranskalainen ole nyrpistelemässä nenäänsä. ”Ei sopis mulle. Liian pieni nenä. Synnyttäjän lantio. Lausuu r-kirjaimen hassusti. En tykkää. En olis kyllä tommosen kanssa. Liian halvat vaatteet tms”. (No muahan toi nyt ei suoraan koske, itselläni taisi olla viimeksi säpinää joskus vuonna -03). Mutta sitten yhtenä iltana, just jonkun edellä mainitun kaltaisen kommentin jälkeen kaveri rupesi innoissaan hehkuttamaan että sillä on seuraavana päivänä treffit jonkun superhyvännäkösen aasialaismisun kanssa, joka on samalta kurssilta meidän kanssa. Wtf? Ei sillä kurssilla kyllä mun tietääkseni oo yhtään ees hyvännäköstä aasialaiskissaa, puhumattakaan mistään helmistä!

”Pardon? No se yksi sieltä eturivistä”
”Öööh… (puhutaaks me nyt samasta kurssista?)”
”Sen nimi on Jeannette (tai Lynette, joku –ette tai –nette se kuiteskii oli), siitä kolmosryhmästä!”
”Ai se (et oo kyl tosissas)????”
”Niin nii, siis etkö muka tienny, se on ammatiltaan malli. On se niin hyvännäkönen, ja sen kroppa on niiiin bueno”
”Jaa-a”

Ja tässä tapauksessa tyttö oli kaulaan saakka normibulimikon näköinen, mutta sen naama näytti siltä kuin joku olisit ampunut sitä sawed-offilla point blankista, ja päivystävän lääkärin virkaa toimittava harjoittelija lähisiwasta olisi kännipäissään noukkinut puolet hauleista pois käyttäen voimapihtejä! No, en taaskaan jaksanut tähän mitään muuta sanoa, onnea matkaan korkeintaan. Itse kyllä mieluummin vaikka ampuisin itseni.

No, jotta toi ei olis tarpeeks, nii voi hattivatti sentään! Kyllähän sen nyt heikkopäisempikin arvaa, että ranskalainen vatipäähän tänne on tulossa, vielä tuohon Renarin paikalle meikän seinänaapuriksi! Jos mä ju**lauta kerrankin joudun haistelemaa mozzarellaa tai muuta kalsariperäistä aromia, niin mä kyllä annan Zidanelle semmosta kyytiä, että se joutuu tutustumaan parmesaanin sijaan vähintään kolmannen asteen paralyysiin!! Sen jälkeen se baskeripäinen eläimiinsekaantuja voi keskittyä ihan rauhassa tunkemaan niitä sormiaan vaikka sinne hanuriinsa!

Olisi ollu ihan kiva saada muitakin eurooppalaisia seuraksi, mutta taisi olla taas Gerlanderilla piilopullo mukana viikkoarvonnassa, koska vaikka ruksin kaikki numerot, niin siltikin sain vain nollasta korkeintaan negatiiviseen suuntaan poikkeavan määrän osumia! Kaksi muuta uutta mormonia tulevat¸mistäs muualtakaan kuin Aasiasta! Toinen Vietnamista ja toinen Kiinasta. No, ei niissä nyt muuta vikaa ole, paitsi että ne haisee pahalle, ja em. syystä johtuen, ne käyttää jotain eau de guanoa kolmen edestä, mikä ei ainakaan helpota ongelmaa!!! Ja sitä paitsi ne kokkaileekin kaikkea outoa, kuten koiria, mustekalaa ja pikkupoikia! Ja sitten ne polttaa jotain uskonnollisia suitsukkeita twentyfourseven, vaikka luulen että sen tarkoituksena on ainoastaan peittää bongin ja kannabiksen tuoksu! Tässä muuten parhaillaan väsään juuri reklamaatiota asuntotoimistolle, kysellen että minnepäin satamaa paloitellut ruumiit kannattaa upottaa, ihan vain ympäristövahinkojen minimoimiseksi!