Paluu alkulähteille

Olis varmaan aika pistää osa kuluneen lukukauden tapahtumista pakettiin. Ja koska siellä kotisuomen päässä lukukausi – samoin kuin yliopistokaupunkien itsemurhalukemat - taitaa olla vasta kliimaksissaan, niin mikä olisikaan loogisempaa, kuin ottaa saman aihepiirin asiat sanamyllyyn.

Niin kuin oli aikasemmin puhe (joo eli ei, en odota että muistaisitte, onhan samanväristen sukkien löytäminen TEILLE jo tarpeeksi hankalaa) niin mun opinnot on tätä nykyä käyty. Ainakin tältä vuodelta. Ja mitä ilmeisimmin, useamman (parhaassa tapauksessa siis jopa molempien!) lukijan kielenpäältä taitaa tässä vaiheessa löytyä kuolavanan lisäksi kysymys siitä, että oliko se epoksin hengittely opiskelu nyt sitten kuinka paljon hienompaa siellä isossa maailmassa.

Ero oli suunnilleen samaa luokkaa, jos veisit koirasi aamukuselle jonkun isomman pitäjän keskustaan sen kusilähimarketin takapihan sijaan. Alkuperänen funktio on täysin sama, mutta sun ei tartte katella joka ikinen aamu niitä samoja tuulipukusia idiootteja naapurin manneja, jotka hiihtää kusi sukassa tukka putkella sinne S- tai P-markettiin, kun paikallislehdessä on ilmeisesti ollut ilmoitus viikko sitten vanhentuneesta tarjouksessa olevasta hevosen paskasta jauhelihasta.

Ei kannata turhaan ylikuormittaa sitä, aivoinakin tunnettua klimppiä miettimällä, että puhunko mä just teistä. Ensinnäkin, todennäkösemmin juuri mainitsemani elimen oikea käyttö on TEILLE suht tuntematon käsite, koska muutenhan te ette tuhlais mun aikaa esim. hengittämällä.

Toiseksi, mikäli just mainittu syy-seuraus -paradigma ei jostain Luojan armahtamasta syystä pidä paikkaansa, niin se edellä mainittu sukkaongelma (Miten voi olla niin ylitsepääsemättömän vaikeeta ymmärtää sitä, miksi sukat myydään niin hyvin usein juuri SAMANVÄRISISSÄ PAREISSA?!!) todennäkösesti kuormittaa rinnan koko korttelin kapasiteettia, ja siitä tuskin riittää ylimääräistä jaettavaksi.

Ja kolmanneksi, nyt voitte lopettaa sen turhan hikoilun, AIVAN V*TUN VARMASTI MÄ PUHUN JUST TEISTÄ S**TANAN URPOT!!! Nykysistä vaa´a lukemista päätellen lenkkeilyä ei teilläpäin ole harrastettu sitten vuoden -64, joten niitten Anttilasta ostettujen tuuli-fuckin-pukujen olis parasta löytyä samasta osotteesta vyölaukkujen kanssa – NIMITTÄIN LÄHIMMÄN JOEN POHJASTA!!!

Välillä tulee pakostikin mieleen, että pössyttelykaveriltani Darwinilta jäi muutama piiri kytkemättä, koska miten muuten on selitettävissä ilmiö, jonka mukaan on päivältä todennäköisempää että apinat periytyivät ihmisistä, eikä toisinpäin. Olis nimittäin ihmisrodun selviytymisen kannalta melko kriittistä, että teidän annettas vaan tukehtua niihin muovipusseihinne!!!

Ei v*ttu, siis kelatkaa nyt oikeesti! Millä reliikkiajalla sitä pitää elää, että voi keulia jossain työkkärin jonossa sillä, että on äiskän ja iskän mielestä kylän kuumin priimus, koska takataskussa on vuoden kestänyt inferno jossain Tukholmaa kauempana olevassa turistikohteessa! Ei varmaan kuitenkaan eletä enää feodaaliajalla, joten eiköhän ruusunen tulevaisuus ole luvassa muillekin kuin niille ETURIVIN KIRKASOTSAISIMMILLE KUUTEILLE!!!

Kertolaskujen osaaminen ja lontoolla puhuminen on tänä päivänä suhteellisen nähtyjä juttuja, joten sen varaan kannattaa tuskin vanhuuden päiviä ensimmäiseksi laskea. Ja sanonpahan vaan, että ensimmäinen pantapää joka alkaa nokittelemaan jollain ”yleissivistyksellä”, saa aika äkkiä uutta mietittävää, jos ei muusta niin mun MONOSTA!!!

Voisinpa tässä nyt vaikka yhdellä sanalla (täyttäskeidaa) kuvailla mun kurssivalintoja tälle lukukaudelle, mutta koska teillä ei näytä mysteerisesti olevan TAASKAAN parempaa tekemistä, niin venytetäänpä tuota muutamalla lauseella.

Managing Consulting oli suhteellisen mielenkiintoinen kurssi, koska muutaman intensiiviluentopäivän lisäksi kurssi siis koostui oikealle asiakkaalle tehdystä projektista. Meille osui NSW:n liikunta & terveys –kampanjaan osallisena olevan pallopelin, Fungamen, markkinointiponnistelun analysointi, ja tietysti asianomaisten intiaanipäällikköjen konsultointi siitä, miten hommat tulisi hoitaa oikein.

Tapaamiset asiakkaan kanssa hoidettiin viereissä kaupungissa, ja koska meikä oli luonnollisesti ryhmän urheiluASIANTUNTIJA (no koitappa ite kirjottaa ASIANTUNTIJA pienellä, kun on kyse meikän kaltasesta AMMATTILAISESTA), niin itse osallistuin jopa varsinaisen pelin kulkuun erään tapaamisen yhteydessä. Kyseessä oli siis eräänlainen rugbyn ja käsipallon non-contact hybridi.

Tämä ”pelaaminen” johti onnekkaasti myöhemmin siihen, että asiakas itse esitti toiveen, jonka pohjalta johtokunta halusi nähdä loppuraportissa mun tekemän täysanalyysin pelistä urheilullisesta näkökulmasta. Tän kuuleminen oli mulle kyllä melkoista herkkua, koska kirjotan kymppisivusen urheiludokkarin milloin tahansa ennemmin kuin vastaavan Swotin tai muun kura-analyysin vallitsevista markkinaolosuhteista.

Tätä projektia työstimme siis koko lukukauden, ja lopputuotteeksi muodostui noin 60 sivun mittainen nivaska analyysejä ja suosituksia. Ja kyseessähän ei ollut siis mikään nappikauppa, koska lopussa kurssia vetänyt proffa antoi arvion hinnasta, joka vastaavalle konsultointityölle olis muodostunu kaupallisella sektorilla, ja se oli VAATIMATTOMASTI REILUT 40 000 TAALAA!!!

Luonnollisesti kurssin jälkeen saimme vastaavan rahasumman sijasta lämmintä kättä ja aina niin arvokkaita selkääntaputuksia; molemmat hyödykkeitä, JOITA ILMAN MUN ELÄMÄ TUSKIN OLISKAAN ELÄMISEN ARVOSTA!!

Nutrition for Health and Physical Activities –kurssi oli myös suhteellisen mielenkiintonen, vaikka aikamoista peruspuppaa oli tarjolla. Kurssille tehtävästä ravinto- ja liikuntapäiväkirjasta sain lähes täydet pojot, ei sinänsä mikään ylläri, mutta molemmat kokeet meni aika hyvin kuolevaisten arvosanoilla. Huomas kyllä että kyseessä oli autisteille suunnattu undergraduate-kurssi, koska tentit painottu lähes täysin erilaisten kirjainyhdistelmien ja prosenttipitoisuuksien ulkoamuistamiseen, eikä niinkään asioiden ymmärtämiseen, kuten loogisesti koululaitokselta voisi odottaa.

Tiesittekö muuten että treenattu lihas sisältää keskimäärin 100-120 millimoolia glykogeeniä per painokilo? Mä tiesin. Mutta sitä en muistanu, että aminohappojen keskimääränen typpipitoisuus on 8 %, tai että mikä kuudesta eri B-vitamiinista (tai no v**tu kaheksanhan niitä tais olla) on paras apu Pellagraan. Tossa vaan pari esimerkkiä kysymyksistä, ja nimenomaan sieltä helpoimmasta päästä.

Strategic Management oli isossa kaavassa ehkä yksi parhaista käymistäni kursseista, siis ikinä! Vaikka kurssilla ei sinänsä opittu mitään uutta, vaan keskityttiin enemmänkin applikoimaan maagisia Swot-, Peste-, KSF-, LSD- ja KGB –kirjainyhdistelmiä, niin ei kurssi silti turhaan ollut yliopiston tarjoaman MBA-ohjelman lippulaiva!

Kyseinen opintojakso oli tarkoitettu pääasiassa valmistumisen kynnyksellä oleville MBA-johtajille, joita 90 % kurssilaisista olikin. Mutta onneks meikä on tunnettu, jos en alustavasta loiskasvustosta ylähuulen päällä, niin ainakin suhteettoman vilkkaasta mielikuvituksestani, ja jouduinkin hieman venyttämään verbaliikkaani, jotta edes pääsin koko kurssille.

Pohjolan yliopistoissa kursseja vetävät yleensä joko työelämässä epäonnistuneet alkoholistit tai kesäisin puutarhamyymälän assistenttina kunnostautuvat ”kokeneet” taloustieteilijät, kun taas täällä jokainen luennoitsija oli lähes poikkeuksetta virassa myös yliopiston ulkopuolella, yleensä joko oman yrityksen johdossa tai toisen hallituksessa, ja tämä välittyi selkeästi myös luentojen tasossa.

Änkyttäminen, väärin sidotulle, ilmeisesti Essolta ostetulle kravatille kuolaaminen sekä ärsyttävä, omien väitteiden puolustaminen 6-vuotiaiden hiekkalaatikoille soveltuvilla argumenteilla loistivat poissaolollaan, toisin kuin esimerkiksi eräässä L.Rannan (nimi muutettu) nimeltä mainitsemattomassa autismilaitoksessa opinahjossa.

Siinä missä Lappeessa luokkakavereina on yleensä post-angstista kärsiviä varhaisaikuisia, joiden suurin ongelma tuntuu turhan usein olevan joko kivesten laskeutuminen (tai sen puute) tai jatkuva menstruointi, niin täällä luokkakaverit koostuivat lähinnä ”oikeista” aikuisista.

Vilmanstrandissa ryhmän vakijäsenet tottelivat yleensä nimiä Isäntä tai Make (myös Jukalla oli toisinaan suojatyöpaikka), täällä puolestaan kutsumanimet noudattelivat linjaa markkinointipäällikkö sieltä ja sieltä, logistiikkajohtaja lafkasta X, seniorikonsultti Mr. Bigshot tai hallituksen varapj jostain kansainvälisestä kurafirmasta Y, näin muutamia titteleitä mainitakseni. Toki Joona Suomesta sopi yllä mainittuun joukkoon kuin mora Rainerin keuhkoon, ei siinä mitään sen erikoisempaa.

Viime viikot on menny suhteellisen vauhdikkaissa merkeissä, ja tämä näkyy mun naaman lisäksi myös unirytmissä, joka on jo vakiintunut siihen, että nukkumaan mennään kuuden aikoihin – siis aamulla – ja herätys tapahtuu puolenpäivän paremmalla puolen! Yritin sitä alussa korjata manuaalisesti, mutta parin unettoman yön jälkeen tulin siihen tulokseen, että ehkä on parempi vain pyöräyttää se kerralla ympäri.

Oltiin tossa viime keskiviikkona taas aivan normaalisti keskiyöllä pelaamassa Nilin kanssa bilistä, kun Charlotte kavereineen poukkasi sisään, oliskohan niillä ollut taas jotain elämää tärkeämpää asiaa, niin kuin aina. Mua ei tällä kertaa tosin kiinnostanu hamehelmojen vuodatus, joten keskityin oleelliseen, eli mustan kasin (joka muuten kaikesta huolimatta oli siis ruskea) lyömiseen kulmapussiin. No, olihan se selvää että Charlotte tykkäsi mun huomionosotuksesta jopa siinä määrin, että päätti ilmaista rakkauttaan lorauttamalla vettä juomapullostaan mun niskaan!

Sehän on selvää, että mun ärsyttäminen on kaikessa fiksuudessaan verrattavissa käden pistämiseen leikkuupuimuriin, ja vain kohteliaisuuden palauttaakseni, tyhjensin omasta pullostani noin 0.47 litraa vettä ranskalaisen kimulin niskaan. Nil päätti irvailla vieressä molemmille – ei niin fiksua – ja saikin ensin loput Charlotten vesistä niskaansa, ja hetkeä myöhemmin noin 4 litraa isosta saavista, jonka noudin keittiöstä.

Nopean vetäytymisen jälkeen taisteluun osallistuivat myös Joe sekä meillä nykyään kämppäävä Kasim (Alin serkku), ja kaverit onnistuivatkin väijyttämään meikäläisen parvekkeelta, tosin vain kastuakseen itse alakerrassa, jonne järjestimme tyttöjen kanssa toisen väijytyksen. Tästä seurasikin nopeasti ympäri pihaa kulkeva kilparalli, jossa kaikki kaverisiteet unohdettiin ja jokainen sai varmasti osansa!

Torstaina Ali Dubaista -yksi Geegalin uusista asukeista- päätti kokata koko muulle porukalle kunnon fiestan jonkun muslimipyhän kunniaksi. Ruokalistalla oli mm. kanaa, riisiä sekä kokonainen lampaan niska! Ateriointi suoritettiin mielenkiintoisesti käsin, tosin hieman vähemmän mielenkiintoista oli siivota syöpöttelyjen jälkiä myöhemmin, koska kemut pidettiin jostain ei-niin-loogisesta syystä meidän kämpässä.

Nil ja Kasim olivat taas leikkimielellä, ja siinä vaiheessa kun porukka alkoi hajaantua, niin taas sai parveke vieraita, ja tällä kertaa 6 litraa hulahti alas kahden miehen voimin. Poikien epäonneksi random-generaattori valitsi maaliksi satakiloisen saksalaistursaan, ja muille selvisi miten toinen maailmansota sai alkunsa rapiat puolivuosisataa takaperin!

Tällä kertaa kahinoissa oli mukana puolet Geegalin väestä, tosin lähinnä siitä syystä että raivopäissään ähkivä sakemanni kasteli kaikki pihalta löytyvällä puutarhaletkulla. Ihme juttu, snautserin into hiljeni kummasti, kun tytöt päättivät kumota kilon sokeria Hansin niskaan.

Edellisillan 12 litraa –nieltynä – ei ilmeisesti ollut Nilille tarpeeksi, ja koska Natokaan ei ollu mua auttamassa –kiitos puunhalaajien saamattomuuden -, niin mun oli pakko ottaa tehostettu arsenaali käyttöön! Olishan sen gallonan maitoa voinut käyttää huonomminkin…