maanantai 30. kesäkuuta 2008
Ilmojen kunkku
torstai 26. kesäkuuta 2008
Back to Basics
Muutama viime viikko on mennyt todella hiljaisissa merkeissä, kun kauan odotettu tenttiviikko, tai siis täälläpäin ”tenttikuukausi” sai vihdoin alkunsa. Tai itse asiassa kaikilla muilla paitsi bisnes-opiskelijoilla oli vielä viikon pitempään koulua, koska heillä puolestaan oli viikon pidempi tauko keskellä lukukautta. Kuitenkin, tuloksena kaikki joko lukevat tentteihin tai tekevät viimeisiä harkkatöitä, joten hiljaista on taas kuin huopatossutehtaalla. Itse olin onnekas siinä määrin, että omat kokeeni osuivat heti ensimmäisen viikonvaihteen molemmin puolin, joten ne olivat hetkessä ohi. Eivät ne nyt ihan täysin putkeenkaan menneet, mutta pääasia että läpi menee. Niistä juttua sitten lisää myöhemmin kun saan lopulliset arvosanat:)
Itse bongasin työpaikkailmoituksen yliopiston seinältä, ja salamana soittelin annettuun numeroon, ja sainkin toiveen saapua heti seuraava päivänä duuniin, vähän niin kuin koeajalle. Kyseessä oli siis duuni itse yliopistolla, osa kampuksen fyysistä työvoimaa. Olisin osa about 4-henkistä, jonkunmoista yleismiesjantustiimiä, jonka kontolla oli kaikki huoltohommat ja kaiken kaluston siirtely ja järjestely.
Aamulla kun paukkasin töihin, niin mukavana yllätyksenä, pomona olikin yksi tuttu vanha patu koulun salilta, ja niinhän siinä kävi että eihän siinä mitään koeaikaa tarvittu, paiskattiin vaan kättä ja homma oli sitä puolin selvä. Palkkakin oli erittäin kilpailukykyinen, vajaat 19 taalaa tunnissa (about 12 egee), mutta huonona puolena töitä on vain muutamana päivänä viikossa tai tarpeen mukaan. Tosin aika leppoisaa hommaa oli luvassa, muu tiimikin koostui juuri vastaavista patuista, ja toimintakuvaus oli sitä luokkaa että riittää kun tekee päivälle suunnitellut hommat, ja sen jälkeen vaan näyttää kiireiseltä:) Ja bonuksena, kaikki vanhukset ovat intohimoisia urheilumiehiä, ja puolet ekasta päivästä menikin vain sporttijuttuja jauhaessa. Mitä siinä nyt joutui hieman rehkimään, niin kalustettiin porukalla eteisaula, vajaat kymmenen sohvaa ja tuplamäärä nojatuoleja sekä avattiin yksi tukossa ollut viemäri, neljän miehen voimin. Aika raskasta yhden päivän hommaksi, eh:)
Ja tietty boss heitti legendat heti perää ”kyllähän mä silloin nuorempana (niinhän me kaikki), kun olin semmonen sun kokonen, tietty vähä isompi (no siihen ei kyllä paljon vaadita) niin, kerrankii ku mentii salille, niin jätkät alko jotain v**tuilee et käytän steroideja, niin näytin niille ja lähes kylmiltää otin penkistä
keskiviikko 18. kesäkuuta 2008
Kultakutri... ja pari v**tumaista mursua
Se joka joskus selvittää naisten logiikan perimmäisen kulun, voittaa varmasti vuosituhannen Nobelin neronleimauksesta! Jos kaikki ajattelisivat niin kuin miehet, olisi elämä paljon yksinkertaisempaa. Naisten sumea logiikka puolestaan johtaa vain ongelmiin, niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä. Itse asiassa naiset ovat syypää (tai ainakin alkulähde) suurimpaan osaan katastrofeista, miettikää nyt itsekin, jopa hirmumyrskyt sun muut trombit nimetään maailmalla pelkästään naisten mukaan!
”Mut eihän me ees tunneta niitä”
”No ei vielä, mutta kohta tunnetaan” Teimme pikaisen strategiasuunnitelman, löimme rystyset yhteen hyväksymisen merkiksi ja suuntasimme pihalle.
Tässä kohtaa Tibokin alkoi hätääntyä, koska hän arvasi meikäläisen ajatuksenjuoksun
”Eikä muuten varmana olla lähössä mihinkään keskustaan, mulla on tuolla ylhäällä vosu varttumassa”
”Ei ei, ota iisisti, mennään vaan tonne pysäkille asti, homma on hallussa”
”Mate, give me 2 minutes, and then we go to check your game, okay?”
“You sure? She is either a bitch or just out of her mind”
“Don´t really care mate, I can take this, trust me”
”Mitäs sä kuvittelet tekeväs?”
”Öö…Aattelin jutella tolle sun kaverilles” (Aattelin tässä vähän hankkia sitä-tiedät-kyllä-mitä, ja toi sun kaveris on ainakii tsiljoona kertaa paremman näkönen ku sä, muutenhan mä puhuisin sulle)
”Mut sä et voi nyt puhuu sille”
”No mut hei, ei se mitään, vaihdan vaan nopeesti muutaman sanan sen kanssa” (Siis sieltä mistä mä tuun, valkonen mies saa kysyy valkosen naisen numeroo ilman että sen tarttee osallistuu mihinkään heimoriitteihin lakupekkojen kanssa!)
Yritin aloittaa keskustelun tämän pimeimmän Afrikan ihmeen olan yli, mutta siinä vaiheessa eebenpuunvärinen päivänsankari, semmoinen kolmen kaskelotin kokoinen tonnikeiju hyökkäsi myös paikalle.
”Siis niinqu daa! Nää on mun synttärit, ja sä et voi viedä tota mun kaverii pois!”
”En oo viemässäkään, vaihtasin vaan nopeesti muutaman sanan sen kanssa” (onks teillä somaleilla vaikkuu korvissa, vai pitääks mun v***u T-A-V-A-T-A toi edellinen lause sulle, mitä HÄ?!)
”Meidän bussi lähtee kato ihan just (sitä näkyny mailla eikä halmeilla), joten voit kyllä jutella sille huomenna tai ens viikolla, mutta et just nyt ku me ollaa lähössä”
(No jos et anna mun kysyy sen numeroo, niin mites luulet et saan siihen yhteyden. En oo kuitenkaan mikään telepaatti tai hattivatti!)”Siis mä juttelen sille tässä 30 sekkaa ennenku se teiän dösä tulee, voit vaikka vahtii vieressä jos kiinnostaa” (Siis luulis että sä oisit tolla naamalla ainakin mukava! Tolla menolla saat kuule ettii sitä sammakkoprinssiäs sieltä suolta vielä ens joulunakii!)
Ei s**tana. Tässäkö sitä taas oltiin. Oli vähän semmoinen fiilis että loistavasti alkanut käsi ässäparin kera oli juuri törmännyt flopilla kahdesti osuneeseen kakkos-seiskaan. Ja oddsit tuohon skenaarioon on melko mitättömät (tarkemmin 1:49). V***u!
perjantai 13. kesäkuuta 2008
Yllättäviä seikkailuja
Kun viimein pääsin perjantain viimeiseltä luennolta kotiin, oli olo enemmän kuin helpottunut. Voisi pitkästä aikaa ottaa taas rennosti kun ei ollut harkkatöitä tehtävänä tai sekalaista ryhmää kaitsettavana. Tietty nuo tentit olisi vielä jäljellä, mutta itse olen aina pitänyt tenttejä lähes vasemmalla kädellä tehtävinä. Ei tarvitse kuin maata kotona ja lueskella kyseessä oleva materiaali, ei se paljon helpompaa enää voisi olla. Ja sitten kun sen kerran lukenut, niin lukee uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Harjoitus tekee mestarin. Yksinkertainen kaava jota toistetaan niin kauan kunnes aihe on hallussa. Ja jos on vähänkin fiksumpi, niin aloittaa lukemisen ajoissa, jolloin yksilöstä riippuen riittää että lukee muutaman tunnin päivässä, sen sijaan että aloittaa viimeisenä iltana ja kuvittelee oppivansa kaikki lukemalla läpi yön ja pumppaamalla sitä kofeiinia suoniinsa litran tunnissa. Ja silti niin monet saavat fyysisiä kouristuksia jo pelkän tenttiviikon ajattelemisesta. Itselleni tuo aika edustaa jo lähes lomaa, kaikissa muodoissa. Ainoa velvoite on hieman silmäillä kirjoja sieltä täältä päivän aikana, muuten voi tehdä mitä haluaa.
”Do you know the chicks?”
”No”
”Me neither. Should we do something about it?”
“Definitely”
To be continued…
sunnuntai 8. kesäkuuta 2008
Harkkatyöt ohi, tentit jäljellä
Yllättäen viimeinen kouluviikko alkoi täsmälleen samoin kuin edellinen, eli kiireellä, koska tehtävää oli vielä liikaakin. Milloinkohan sitä oppii hoitamaan asiat kunnolla etukäteen? Varsinkin kun täällä tuota koulua oli niin vähän, ja siltikin kaikki jäi viimeisille viikoille. Maanantain piti mennä opiskellessa, mutta olin totaalisen kyllästynyt koko kouluun, ja sen sijaan suuntasinkin illalla ranskalaiskaverini Thibaultin kanssa keskustaan, kun Trump-baarissa oli illalla pokeriturnee. Yea beibe! Sisäänosto oli 10 dollaria ja paikalla oli reilut 60 pelaajaa. Tapahtuma oli hyvin järjestetty ja pelaajat oli jaettu 8 hengen pöytiin normaalin ja liian ahtaan 10 hengen sijasta. Lisäksi baari laittoi omaa rahaa pottiin ja loppujen lopuksi jaossa oli vajaa tonni kolmen parhaan kesken. Ei paha, ei ollenkaan. Stacki oli 3000 merkkiä ja sokkopanokset alkoivat 25/50 merkistä, josta ne käytännössä tuplaantuivat ensin 20 minuutin välein, ja myöhemmin vartin välein. Pelaajat olivat keskitasoa ja sitä huonompia, ja ensimmäiseen taukoon mennessä olin saanut melko helposti kasvatettua stackiani huomattavasti, ja nousinkin chip leadiin, vain kolistellakseni sapeleita heti tauon jälkeen pöydän toiseksi suurimman pinon kanssa vähän turhankin rohkeasti. Q-J ruutua heti alkuun, blindit olivat jo 200/400, ja isosta pimeästä kaveri tuplasi sokkopanokset. 4 maksajaa, joten flopilla potti oli jo mukavat 3200. Tiesin että alkuperäistä korottajaa lukuun ottamatta muut olisivat liikkeellä käsillä kuin käsillä, ja kun floppi oli 4-9-10, joista kaksi herttaa, niin tunsin olevani ylikorteilla vedettävän suorani kanssa vähän liiankin vahvoilla. Ja ainoa huolenaiheeni korottikin tonnin, muut määkivät pakoon ja kippasivat oletetusti, ja olin melko varma että iso blindi oli liikkeellä joko keskiparilla tai A-K:lla, pahimmassa tapauksessa yliparilla, mutta ilman jälkimmäistä tapausta laskin olevani edellä.
Carlilla oli hyvät kontaktit, koska niiden ansiosta pääsimme jonon ohi suoraan tiskille, ja tällä kertaa otin vodka-spriten sekä vodka-appelsiinimehun, Carlin pitäytyessä taas oluessa. Kippis, ensimmäiset pikaisesti alas, aah, vodka poltteli mukavasti kurkunpäässä. Ruuhka tiskilläkin loppui kuin seinään kun lasku tuli täyteen 45 minuutin kohdalla. Vaihdoimme siinä vielä muutamat sanat, kiskaisin toisenkin paukun naamaan, ja aloin tekemään lähtöä. Carl tosin päätti jatkaa vielä iltaansa, joten toivotin onnea seuraavalle päivälle, ja otin pitkin hampain suuntimat kotiin. Kotona sitten PowerPointti auki, ja puolessa tunnissa onnistuin kasaamaan itse asiassa melko hyvän esitelmän. Tai siis eihän niissä kalvoissa ollut juuri tekemistä, muutama kuva sinne ja tänne, mutta se tarinointi siihen väliin vaati hieman miettimistä. Suomeksi pystyy helposti improvisoimaan, mutta englanniksi se on vähän toinen tarina, varsinkin kun siinä on kuitenkin pienet paineet aina päällä:) Harjoittelin setin muutamaan kertaan, sitten katsoin vain omaksi tyydytyksekseni pari jaksoa Supernaturalia, jonka jälkeen suuntasin suoraan unten maille. Aamulla heräsin muutamaa tuntia ennen luentoja, harjoittelin setin useampaan kertaan, katsoin taas jakson Supernaturalia (aivan loistava sarja muuten), suuntasin koululle, ja kyllähän se esitys meni juuri niin putkeen kun olla ja voi.
tiistai 3. kesäkuuta 2008
Kavereita kotoa
Tästä kipaisin sitten pikaruokalounaan kautta keskusasemalle, josta otin junan Circular Quayihin, jossa törmäsin sovitusti tuttuun naamaan susirajalta, Miksaan! Heh, ukkeli oli pikaisella työkeikalla maailman toisella laidalla, vaikka jutuista päätellen reissu oli kyllä täyttä lomaa, lähinnä nähtävyyksiä katsellen ja tytöille flirttaillen:) Ja jotta tässä ei olisi tarpeeksi, niin Aussikeikan jälkeen Miksa otti vielä suunnaksi Jenkit! Tsk tsk, mistä tuommoisia työpaikkoja oikein saa, missä lomat kuitataan työmatkojen piikkiin? Ilmeisesti jäbä on osannut pelata korttinsa oikein. Siinä sitten vaihdettiin kuulumiset, ja ensi töikseni johdatin toverini maistamaan niitä kuuluisia pannareita, pelipaikoilla kun kerta oltiin. Ja ei se ollut helppoa Miksallekaan, vaikka lautasella ei ollut edes yhtään ylimääräisiä fileitä:) Kuva kertoo taas enemmän kuin tuhat sanaa.
Heräsin sitten kolmelta seuraavana iltapäivänä, ja fiilis oli kuin yhden päivän kadottaneena! Huomasin myös oudon maun suussani, ja tuntui siltä kuin naapurin kissa olisi paskonut suuhuni nukkuessani. Yök! Sitä paitsi, edellisen illan oluet eivät olleet edes mistään parhaasta päästä, arvostellessani niitä ensimmäisiä, paraskin sai 13/20 pojoa, ja jälkimmäiset eivät olleet yhtään sen parempia, puhumattakaan siitä omatekoisesta maltaasta, joka maistui sitäkin väljähtäneemmältä! Miten olisinkaan kaivannut Coronaa tai Koffia, suoralta kädeltä 18/20 merkkiä antaisin molemmille.
Aamupala/lounas-suihku-kahvi-kombon jälkeen suuntasin Broadwaylle, koska kuudelta oli tarkoitus aloittaa seuraavat kekkerit. Kyseessä oli barbeque-partyt Haydenin ja Soominin tuplasynttäreiden kunniaksi. Tosin edellisiltana olin saanut ohrapirtelöstä jo aivan tarpeekseni, joten nappasinkin Liquor Landista kaksi päkkiä limpparia muistuttavaa Breezeriä mukaani, kuin myös kasan grillattavia kana-kebu-höttö-tikkuja lihatiskiltä. Nestetankkauksen ohella on tärkeää huolehtia myös muusta ravinnosta:) Kotiin päästyäni juhlat olivat jo alkamassa, ja porukkaa kasaantui paikalle kiitettävään tahtiin. Meikäläinen otti siinä sitten taas luonnollisesti lihamestarin vastuun osakseni, vaikka suurin osa juhlijoista paisteli vain nakkeja tai paahtoleipää:) Kyllähän siinä se kokkailu sitten sujui leppoisasti, varsinkin kun juomatarjoilu pelasi kitkattomasti ja espanjalainen tulisielu, Paulette, rupesi apukokikseni ja assistentikseni:) Tosin myöhemmin meikän piti hätistellä haarukkaa apuna käyttäen espanjalaistyttö pois ruokien liepeiltä, kun neitosella alkoi nousta paikallinen kilju (goon) hieman liian nopeasti päähän. Kerrankin saatiin lähes koko Geegalin jengi yhtä aikaa paikalle, ja vierailijoita oli runsaasti myös muista asuntoloista. Hitto että oli kyllä hauskaa! Tekisi mieli joskus suomessakin järkkäillä samanlaisia juhlia, jonne saataisiin koko laaja kaveripiriin kokoon yhtä aikaa! Harmi vaan että tämä on harvoin mahdollista, koska opiskelu ja/tai työkuviot vievät niin paljon aikaa, kun taas tietty näin vaihtarina sitä kallisarvoista aikaa löytyy paljon enemmän. Ja toisaalta, Suomessa kukaan harvoin jaksaa mitään järjestää, ja silloinkin kun joku näin viitsii tehdä, niin puolet porukasta ei kuitenkaan viitsi jostain syystä vaivautua paikalle! Kyllä sitä voisi sen verran menojaan järjestellä uusiksi, että pääsisi paikalle, mutta jotenkin tuo ei taida suomalaiseen kulttuuriin istua. Mieluummin tuijotetaan omaa napaa ja nysvätään kotona:)
Illan edetessä meininki senkuin kiihtyi, ja vaikka pihalla alkoi olla jo hieman viileämpää, niin ei sitä kyllä missään huomannut, varsinkin kun otti vaan lisää soppaa! Eritoten aasialaistytöillä oli kunnon vauhti päällä, ja kännistä sädetikuilla sohimista oli huvittava katsella. Kaikilla oli todella hauskaa, ja tietenkin jostain ne kakutkin kaivettiin esiin. Itse jouduin suorittamaan taas kerran erittäin vaikeita valintoja, suklaakakkua vai breezeriä? Yritin taistella pimeää sokerinhimoa vastaan kaikin voimin, mutta taistelu oli kyllä jo hävitty siinä vaiheessa kun korkkasin ensimmäisen bacardini. Tuo alkoholi-sokeri-suklaa, joka oli ennen meikäläisen kryptoniitti, on täällä mitä ilmeisimmin pimeän puoleni elämänvalo, koska aina kun kyseinen kombo on esillä, niin hetihän Mr.Hyde on kurkistelemassa nurkan takaa, ja aina sillä samaisella hetkellä kun silmä ensimmäisen kerran välttää/keskittyminen herpaantuu, niin tuo pahantekijä on heti upottamassa kouraansa sinne keksipurkkiin! Perhana! Ja jotta jompikumpi ei olisi ollut yksinään jo tarpeeksi paha, niin tietty tuo pahempi muka-Joona päätti edetä molemmilla, oikein kaksin käsin, ja vielä santsaten –tana! Hah, jos joku olisi ehdotellut meikälle puoli vuotta aikaisemmin suklaakakku/breezer-skenaarioita lauantai-illaksi, olisin viitannut yhdistelmälle satavarmasti kintaalla, mutta nyt näköjään alkaa tuo kontrolli karata käsistä harva se viikonloppu!
Pihalta jatkettiin matkaa puolen yön aikoihin kohti satamaa, mutta kuten arvata saattoi, puolet jengistä hukkui jo matkalla. Tarkoitus oli mennä Wallaby´s nimiseen yökerhoon, mutta saavuimme ovelle vain todistaaksemme massiivista nyrkkitappelua. Kolme jätkää taisteli ensin keskenään, ja pikapikaa painiin liittyi kuusi pokea, ja kaksi näistä viisainta näistä ninjasankareista päättivät kokeilla onneaan pienen talon kokoisia portsareita vastaan. Ääliöt! Nyrkit viuhuivat tulisesti ja kaverit kirjaimellisesti heitettiin seinille, jonka jälkeen järkkärit varmistivat tilanteen antamalla vielä useamman ylimääräisen moukun pukareille, jonka jälkeen heidät potkittiin maahan, ja useamman käsilukon jälkeen tilanne alkoi rauhoittua. Siistiä! Sisäänkäynti kuitenkin suljettiin vartiksi kun ambulanssimiehet tulivat paikkailemaan loukkaantuneita, ja sillä aikaa yritimme Cargoon, mutta ovella oli vastassa tuttu litania ”guest list only”, ja jouduimme palaamaan häntä koipien välissä Wallabyyn. Baari oli aika nopeasti nähty, ja muutaman kierroksen jälkeen suuntasimme Christianin ja Lyonin kanssa nakkikioskille haukkaamaan pientä iltapurtavaa, ja siitä tassuttelimme sitten jalan kotiin.